Taitouinnin historia: Rolf Mikkolan teos tarjoaa uutta näkökulmaa urheilulajin kehitykseen
1.11.2024 – Tero Matkaniemi, FT, rehtori
Rolf Mikkolan teos Suomen taitouinnin tarina – altaiden viehättävät flamingot on arvokas lisä urheiluhistorian kenttään, erityisesti taitouinnin ja marginaalisten urheilulajien historiantutkimuksen kannalta. Tässä arvioinnissa keskityn kirjan tarkasteluun urheiluhistorian metodologisten ja teemallisten lähestymistapojen näkökulmasta. Analysoin sen arvoa laajemman urheiluhistoriallisen ymmärryksen ja tutkimuksen kannalta.
Mikkola, Rolf. Suomen taitouinnin tarina – altaiden viehättävät flamingot. Firma Ameba, Helsinki 2024, 160 s. ISBN 978-952-65187-1-8
Diplomiekonomi Rolf Mikkola (s. 1947) on urheilutoimija, joka toimi pitkään Suomen Uimaliiton toiminnanjohtajana ja johti suomalaisen uinnin kansainväliseen menestykseen 1980- ja 1990-luvuilla. Hän oli avainasemassa kehittämässä uintiurheilun strategioita ja toi Suomeen arvokisamitaleita, kuten Antti Kasvion ja Jani Sievisen olympiamenestykset. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen Mikkola on jatkanut aktiivisesti uinnin parissa; hän on kirjoittanut uintiurheilun historiasta ja toiminut monissa urheilun kehitystehtävissä.
Urheilulajin synty ja kehitys
Historiantutkimuksessa urheilulajien kehitys on keskeinen teema, ja Mikkolan teos tarjoaa kattavan kronologisen katsauksen taitouinnin kehitykseen. Teoksen vahvuus on sen kyky sitoa lajin synty ja kehitys laajempaan kansainväliseen ja kansalliseen kontekstiin. Taitouinnin syntytarina 1800-luvun lopun Englannissa ja sen juurtuminen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan tarjoavat selkeän kuvan lajin varhaisesta historiasta, jonka jälkeen se alkoi levitä myös Eurooppaan.
Kirjan kerronta taitouinnin varhaisista esityksistä ja niiden suosiosta, kuten kuviokellunnasta ja vesibaleteista 1900-luvun alun Suomessa, valaisee hyvin lajin asemaa historiallisena viihteenä ja urheiluna. Urheiluhistorian näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, miten urheilu yhdistyi populaarikulttuuriin ja miten laji kehittyi performatiivisesta esitysmuodosta kilpaurheiluksi. Taitouinnin kehityksen esittely aina 1984 Los Angelesin olympialaisiin asti, jolloin laji sai virallisen aseman olympialajina, on merkittävä osa lajin kansainvälistä historiaa. Tämä osoittaa urheiluhistorian keskeisen piirteen: urheilulajit kehittyvät pitkän ajan kuluessa ja saavat institutionaalista tukea vasta, kun ne saavuttavat laajempaa hyväksyntää.
Kansallinen näkökulma: taitouinti Suomessa
Teos käsittelee laajasti taitouinnin kehittymistä Suomessa, mikä on urheiluhistoriallisesti tärkeää, sillä monien pienempien urheilulajien historia on jäänyt vähäiselle huomiolle kansallisessa urheilututkimuksessa. Suomen osuus taitouinnin historiassa ei ole merkittävä kansainvälisesti, mutta kirjassa esitetyt yksityiskohtaiset kertomukset suomalaisista pioneereista, kuten Ulla Turpeisen, Aija Finnen ja Ulla Luceniuksen työstä lajin parissa, auttavat ymmärtämään, kuinka pienimuotoiset urheilulajit ovat kehittyneet pienten toimijoiden omistautumisen ja päättäväisyyden ansiosta.
Urheiluhistorian metodologian näkökulmasta teos toimii tärkeänä lähteenä marginaalisten urheilulajien historiantutkimukselle. Se valottaa, kuinka taitouinnin kaltaiset pienemmät lajit ovat jatkuvasti joutuneet taistelemaan näkyvyydestä ja rahoituksesta verrattuna valtavirtalajeihin, kuten jalkapalloon ja yleisurheiluun. Tämä tuo esille sen, kuinka urheilulajit eivät kehity lineaarisesti vaan kohtaavat usein ”kuolinkamppailuja”, kuten Mikkola kirjassaan mainitsee. Kirja osoittaa, että Suomen taitouinnin historia on ollut jatkuvaa tasapainottelua suosion ja marginaalisuuden välillä, mikä on tyypillistä monille pienille urheilulajeille.
Sukupuolittuneet urheilulajit ja niiden kehitys
Taitouinnin kehitys sukupuolittuneena urheilulajina on toinen keskeinen urheiluhistoriallinen teema, jota kirja käsittelee. Laji on pitkään mielletty naisten urheilulajiksi, vaikka sen alkuaikoina miehet olivat aktiivisesti mukana. Kirja avaa kiinnostavan näkökulman siihen, miten lajin sukupuolittuminen tapahtui erityisesti 1900-luvun puolivälin jälkeen, jolloin taitouinnista tuli lähes yksinomaan naisten laji. Tämä ilmiö on kiinnostava erityisesti sukupuolentutkimuksen näkökulmasta, sillä se heijastaa laajempia yhteiskunnallisia muutoksia urheilussa ja sukupuolirooleissa.
Mikkolan kuvaus taitouinnin kehityksestä sukupuolittuneena lajina herättää kysymyksen siitä, miksi tietyt lajit miellettiin tietyn sukupuolen edustajille sopiviksi. Urheiluhistorian näkökulmasta on merkittävää tarkastella, kuinka taitouinti yhdistettiin naisellisuuteen, ja kuinka tämä vaikutti lajin arvostukseen ja sen kehittymiseen kilpailulliseksi urheilulajiksi. Kirjassa myös korostetaan, kuinka miesten osallistuminen on vähitellen lisääntynyt ja kuinka vuoden 2024 Pariisin olympialaiset ovat historialliset, sillä miehet saavat osallistua taitouinnin joukkuekilpailuun. Tämä kehitys tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia jatkotutkimukselle siitä, miten sukupuoliroolit ovat muuttumassa urheilussa ja miten taitouinnin kaltaiset lajit reagoivat näihin muutoksiin.
Taitouinnin kansainvälistyminen ja globalisaatio
Kirjassa käsitellään taitouinnin kansainvälistä leviämistä, erityisesti sen suosiota Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta myös sen nousua Euroopassa ja Suomessa. Tämä tarjoaa hedelmällisen lähtökohdan urheilulajien globalisaation tutkimukselle. Urheiluhistoriassa globalisaatio on keskeinen teema, sillä se osoittaa, kuinka lajit leviävät maiden ja kulttuurien välillä ja mukautuvat uusiin paikallisiin olosuhteisiin.
Taitouinnin globalisoituminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka urheilulajit voivat kehittyä hyvin eri tavoilla eri kulttuureissa. Yhdysvalloissa laji sai näkyvyyttä Hollywoodin kautta, kun taas Suomessa sen kehitys oli hitaampaa ja se levisi lähinnä paikallisten uimaseurojen kautta. Taitouinnin kehityksen vertaaminen eri maiden ja mantereiden välillä voisi tarjota laajemman käsityksen siitä, miten lajit menestyvät eri kulttuurisissa konteksteissa ja miten niiden kilpailullinen ja viihteellinen asema muuttuu.
Urheilun ja viihteen suhde
Mikkolan teos valaisee taitouinnin alkuaikoina esiintyneitä näytöksiä, joissa laji oli enemmän viihdettä kuin urheilua. Tämä on merkittävä osa urheiluhistoriaa, sillä monet nykyisin vakavasti otettavat urheilulajit, kuten voimistelu ja taitoluistelu, alkoivat viihdyttävinä näytöksinä. Kirjassa kuvataan, kuinka 1900-luvun alun kuviokellunnat ja vesibaletit houkuttelivat suuria yleisöjä, ja taitouinnin siirtymä kilpailulliseksi urheilulajiksi on mielenkiintoinen kehityskaari.
Urheiluhistorian näkökulmasta tämä asettaa taitouinnin laajempaan kontekstiin, jossa viihde ja urheilu kietoutuvat toisiinsa. Erityisesti taitouinnin muutos esityslajista urheilulajiksi voidaan nähdä osana urheilun modernisoitumista, jossa lajeista tulee yhä enemmän kilpailuhenkisiä ja sääntöihin perustuvia. Mikkolan teos korostaa myös, kuinka taitouinnin taiteellinen puoli säilyi vahvana, vaikka lajista tuli kilpailullinen, mikä tekee siitä edelleen poikkeuksellisen urheilulajin.
Metodologinen arvio
Kirjassa käytetty lähdeaineisto on monipuolinen ja pohjautuu sekä kirjallisiin lähteisiin että haastatteluihin. Urheiluhistorian kannalta haastattelut ovat erityisen arvokkaita, sillä ne tarjoavat suullista historiaa ja henkilökohtaisia kertomuksia, jotka ovat usein ainoa tapa rekonstruoida marginaalisten urheilulajien kehitystä. Mikkolan käyttämät arkistolähteet ja haastattelut täydentävät hyvin toisiaan ja tarjoavat kattavan kuvan lajin kehityksestä Suomessa.
Metodologisesti kirja kuitenkin voisi hyötyä tiukemmasta lähdekritiikistä ja analyyttisemmasta lähestymistavasta. Esimerkiksi haastateltujen henkilöiden muistot ovat joskus vuosikymmenien takaa, mikä tekee niiden tarkkuuden arvioinnista tärkeää. Urheiluhistoriassa on tärkeää käyttää useita erilaisia lähteitä ja arvioida niiden luotettavuutta kriittisesti. Taitouinnin historia on kirjassa kuvattu pääosin positiivisessa valossa, mutta sen kohtaamat haasteet ja lajin marginaalinen asema olisivat voineet saada enemmän analyyttistä pohdintaa.
Kokonaisuutena teos tarjoaa kattavan kuvan lajin synnystä ja kehityksestä, erityisesti Suomessa, ja avaa tärkeitä näkökulmia urheilulajien globalisaatioon, sukupuolittuneisuuteen ja urheilun ja viihteen suhteeseen. Urheiluhistorian näkökulmasta teos toimii arvokkaana lähteenä marginaalisten urheilulajien tutkimukselle ja tarjoaa perustan laajemmalle akateemiselle keskustelulle taitouinnin ja sen kaltaisten lajien merkityksestä urheilun historiassa.