12.10.2025 – Seppo Martiskainen

Perho on pieni kunta, jonka nykyinen asukasluku lienee noin 2500:n paikkeilla, kun 50 vuotta aikaisemmin väkimäärä oli vielä noin 1000 asukasta suurempi. Pienuudestaan huolimatta kunta on kasvattanut näyttävän joukon kilpaurheilussa menestyneitä perholaistaustaisia henkilöitä. Samoin kunnassa on harrastettu lukuisa määrä erilaisia urheilulajeja, joukkuelajejakaan unohtamatta.

Harsunen, Petri. Perhossa ei elä jos ei liiku – perholaista urheilua 1909–2025, Perhon Kiri 80 vuotta perholaisten liikuttajana. Perhon Kiri ry, Perho 2025, 260 s. ISBN 978-952-88-0550-2

Usein ensivaikutelma jostakin uudesta asiasta on ratkaiseva. Kun Perhon urheilua käsittelevän kirjan saa käsiinsä ja sitä selaa, saa eittämättä vaikutelman laadukkaasta teoksesta, jollaisia kirjakaupankin hyllyssä mielellään selaa ostopäätöstä miettiessään. Petri Harsusen ja työryhmän kokoaman kirjan parasta antia onkin tyylikäs kansikuva, laadultaan erinomaiset kuvat sekä ammattitaitoinen taitto ja ulkoasu.

Kirjan rakenne koostuu pääosin haastatteluista ja irrallisista artikkeleista sekä muissa yhteyksissä aikaisemmin julkaistuista kirjoituksista. Kirjassa esitellyt henkilöt voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) urheilijat, jotka ovat huippuvuosinaan edustaneet Perhon Kiriä tai muita kunnan seuroja (kuten Arsi Harju ja Elina Huopana), 2) Perhossa kasvaneet ja/tai siellä edelleen asuvat urheilijat, jotka ovat siirtyneet edustamaan huippuvuosinaan muita seuroja (kuten Eero Tuomaala, Rami Hietaniemi ja Erika Jänkä), ja 3) useat toisen/kolmannen polven urheilijat, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat perholaisia.

Perho ja Perhon Kiri on tunnettu urheilupiireissä ennen muuta olympiavoittaja Arsi Harjusta. Vastaavanlaisia pareja on muitakin, kuten esimerkiksi Lasse Virén ja Myrskylä tai Heli Rantanen ja Lammi. Arsi Harju esitelläänkin valmentajansa ja kahden urheilijakaverinsa kanssa heti kirjan alussa. Olympiavoittajan esittely olisi mielestäni voinut olla laajempi. Se mitä jää kaipaamaan, on tarkempi analyysi Harjun kehittymisestä nuoruusvuosina huippu-urheilijaksi sekä se, miten hänen saavutuksiaan pystyttiin jatkossa hyödyntämään Perhon yleisurheilussa. Suomen Urheiluliiton seuraluokittelusta voimme todeta, että vuonna 2000 Perhon Kiri oli I luokan seura (sija 93), mutta jo kolme vuotta myöhemmin luokittelematon seura.

Urheilulajien cocktail

Vaikka Perho on pieni kunta ja sen teollinen rakenne maatalousvaltainen vailla suuria teollisuuslaitoksia, on kunnassa harrastettu monia eri urheilulajeja. Suurimman näkyvyyden saavat niistä hiihto ja yleisurheilu. Suuria urheilutapahtumia Perhossa ei juurikaan ole järjestetty. Tässä suhteessa parhainta antia edustavat kirjassa esiteltävät kansalliset ja vuosien 1992–1994 kansainväliset hiihdot, Arsi Harjun kuulakisat vuosina 2000–2002 sekä hiihdon maakuntaviestit, joiden järjestäjänä Perho on toiminut kolme kertaa.

Näkyvän aseman kirjassa saa vuoden 1952 olympiakisojen soihtuviesti, joka kulki Perhon kautta ja jossa soihtua oli 13.7.1952 kuljettamassa 32 perholaista urheilijaa ja seuran johtohenkilöä. Ensimmäisenä perholaisista soihtuviestin otti vastaan Perhon Kirin ensimmäinen puheenjohtaja Onni Peritalo.

Positiivista on, että Perhon Kirin taloudelle on omistettu oma lukunsa ja että Perhon kunnan liikuntalautakunnan toimintaa kuvataan peräti yhdeksän sivun verran. Tässä yhteydessä on mielenkiintoista panna merkille, että jo otsakkeessa todetaan kyläkauppiaiden olleen ”ensimmäisiä keskisiä vaikuttajia”. Kun teollisia mesenaatteja ei ollut urheilua ja urheilun järjestötoimintaa tukemaan, edustivat kyläkauppiaat ja apteekkarit kylän vaurainta väestöä.

Kirjan liiteosa rajoittuu pelkästään Perhon Kirin toimihenkilöiden luetteloon sekä hiihdossa Keski-Pohjanmaan piirinmestaruuden saavuttaneisiin urheilijoihin ja Perhon kunnan sijoituksiin Keski-Pohjanmaan maakuntaviestissä vuosina 1945–2025. Esimerkiksi luettelo Perhon yleisurheiluennätyksistä, olisi näyttävästi laajentanut näkökulmaa. Perhon Kirillä on ollut 80 vuoden aikana 17 puheenjohtajaa, joista edellä mainitun Onni Peritalon lisäksi yli 10 vuotta puheenjohtajan tehtävää ovat hoitaneet Jorma Sillanpää ja Ilkka Koskela. He saavat kirjassa ansaitsemansa esittelyt.

Aikamatka kansanliikkeen juurille jää vaisuksi

Kirjan esipuheessa todetaan, että jo kirjaprojektin alkuvaiheessa nähtiin tarve laajentaa kirjan sisältö laajemmaksi kuin pelkäksi Perhon Kirin seurahistoriaksi. Se on ollut hyvä ratkaisu. Luontevaa olisi kuitenkin ollut aloittaa kirjan tekstiosuus historiallisesta taustasta, jossa 1900-luvun alun kansanliikkeiden (nuorisoseurat, työväenyhdistykset, suojeluskuntajärjestö ja muut vaikuttajat) merkitys ja toiminta olisi kuvattu laajemmin. Nyt iso osa sivujen 46–51 historiakatsauksesta ja sivujen 52–73 ”aikajanasta”, joista perholaisen urheilun juuria on mahdollista hakea, hukkuu löytyvien irrallisten tulostietojen joukkoon. Tällöin kehityksen linja syineen ja seurauksineen jää lukijalle vaikeaksi hahmottaa.

Ennen Oksakosken Kirin (myöhemmän Perhon Kirin) perustamista vuonna 1945 paikkakunnalla toimi ainakin svullilaiset seurat Perhon Vauhti (perustettu 1914) ja Perhon Teräs (1934). Kirin perustamisen jälkeen aikaisemmin toimineet seurat liittyivät Perhon Kiriin. Vuonna 1949 perustettiin Perhon Urheilijat ja vuotta myöhemmin Peltokankaan Liekki, joista tuli TUL:n seuroja, ensimmäisinä tullilaisena seuroina kunnassa. Myöhempinä vuosina syntyi myös erikoisseuroja, kuten Perhon Naisvoimistelijat vuonna 1983, Perho Hockey Team 1985 ja Perho Ski Team 1999.

Historian aikamatkaan olisi ollut hyvä liittää kunnan liikuntapaikoista yhtenäinen kooste, mutta sen sijaan kuvataan asiaa irrallisina artikkeleina urheilu- ja liikuntapaikoista (s. 235–240), kunnan urheilukentistä (s. 226), Oksakosken Kirin talosta (s. 58–59), Perhon Seurojentalosta (s. 92–95), Jängän urheilutalosta (s. 146–147) ja Peltokankaan työväentalosta (s. 142–144).

Perhon urheilua kuvaavassa kirjassa tulevat monipuolisesti esitetyksi ilmeisesti kaikki kunnassa harrastetut urheilulajit sekä eri lajien muut menestyjät oman kunnan ulkopuolisissa seuroissa ja kilpailuissa. Se on tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa lähes kiertämätön ehto. Silti siinä asiassa voi tehdä poikkeuksia, kuten esimerkiksi Arsi Harjun ja muutaman muun menestyjän kohdalla on tehty.

Sisällysluettelo ja oikoluku olisivat vaatineet tarkistusta

Jokainen kirjan tekijä tekee oman mieltymyksensä mukaisen hyvän kirjan, vaikka ulkopuolinen näkee siinä usein jotakin korjattavaa tai muutettavaa. Omaan mieltymykseeni liittyen kaksi asiaa nousee esiin: sisällysluettelo ja oikoluku.

Vanhoissa opeissa on viisaus, sanotaan. Yksi kouluajoilta mieleeni jäänyt opetus oli lukion historian opettajani neuvo: jos ette kirjasta lue mitään muuta, lukekaa ainakin sen sisällysluettelo. Nyt kirjan sisällysluettelon lukeminen ei ainakaan ulkopuoliselle lukijalle avaa kirjan sisältöä. Tuloksena on kaksi sivua tasavertaisia otsikoita. Asiaa olisi voinut parantaa käyttämällä ylä- ja alatason otsikoita. Ylätason otsikoiden käyttö (kuten Perhon urheilun historiallinen tausta, seurat ja niiden toiminta, harrastetut urheilulajit) olisi merkittävästi parantanut myös koko kirjan rakennetta.

Omasta kokemuksestani tiedän, että itse kirjoitetun tekstin oikolukeminen on asia, joka yleensä jää huonolle hoidolle. Huolellisessa oikolukemisessa ei riitä vain yksi tai kaksi kertaa, vaan tarvitaan useampi, jolloin samalla voi puntaroida kirjan rakennetta. Yksittäisiä ns. oikolukuvirheitä on Perhon urheilua kuvaavaan kirjaan jäänyt liikaa. Etenkin kuvatekstit ovat riskialttiita, kuten esimerkiksi sivun 67 teksti Kirin 50-vuotisjuhlasta vuonna 1985 osoittaa. Ikävin kömmähdys on aikajanan 1930-luku, jossa kaikki esitetyt asiat ovat tapahtuneet jo 1920-luvulla eikä 1930-luvusta todeta mitään.

***

Kehityskohteista huolimatta Petri Harsusen johtama työryhmä on tehnyt laadukasta työtä ja työn tuloksena syntynyt kirja kunnioittaa arvostavasti pienen Perhon kunnan urheilullisia saavutuksia.