Esiintyjäkutsu – ”Urheilun etiikka ja moraali” 13.−14.12.2024 urheiluhistorian hybridisymposiumiin Jyväskylässä ja Zoomissa

Suomen urheiluhistoriallinen seura ja Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos järjestävät urheiluhistorian symposiumin Jyväskylän yliopistossa 13.−14.12.2024. Symposium toteutetaan hybridimuodossa, joten […]

Lue lisää »

Uutuuskirja Kaikkien oikeus liikkua – Satu Lidman

Historioitsija Satu Lidmanin uudessa kirjassa Kaikkien oikeus liikkua – Kohti sukupuoli- ja kehotietoista liikuntakulttuuria (2024) tarkastellaan suomalaista liikuntakulttuuria 1900-luvun alkupuolelta […]

Lue lisää »

CfP: IJHS: Sport and history in small states and non-sovereign territories

Submitted by Matthew McDowell on 02/12/2024 – 7:58pm Announcement Type Call for Papers February 12, 2024 – May 31, 2024 […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Vasala, Pekka (1948–)

Olympiavoittaja, juoksija, talousneuvos, toimitusjohtaja

Pekka Vasala voitti olympiakultansa 1500 metrin juoksussa Münchenissä 1972. Hän nousi kansainväliselle huipulle monista vaikeuksista huolimatta ja joutui lopettamaan pikajuoksun monien hankalien vammojen vuoksi jo 27-vuotiaana. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.


Juniorijuoksijana Pekka Vasala paransi huomattavasti keskimatkojen Suomen ennätyksiä ja voitti 1965 alle 17-vuotiaiden 1 000 metrin Suomen mestaruuden Mäntsälän Urheilijoiden riveissä. Hän osallistui 1967 Norja-Suomi-Ruotsi -maaotteluun, jossa sijoittui 800 metrillä toiseksi ajalla 1.51,8. Esikuvina nuorella juoksijalla olivat mailerit Voitto Hellsten ja Jussi Rintamäki sekä ensimmäisenä valmentajana Jorma Nieminen. Nieminen opetti Vasalalle juoksutekniikan ja sen merkityksen.

Vasala pääsi 1968 Mexicon olympialaisiin, muttei pärjännyt mainittavasti ohuessa ilmanalassa. Hän putosi jo alkuerässä ajalla 4.08,5. Vasala ei tuloksesta masentunut, vaan alkoi lisätä kestävyyttään Kari Sinkkosen valmennuksessa. Sinkkonen oli saanut oppinsa suomalaista pikajuoksua 1960-luvun lopulla kehittäneeltä Arthur Lydiardilta. Juuri Sinkkosen aikana suomalainen pikajuoksu teki läpilyöntinsä. Kahden vuoden ankara harjoittelu ei tuottanut merkittävää tulosta pariin vuoteen ja kesällä 1971 kritiikkipalaverissa tunteet kävivät kuumana.

Heinäkuussa 1971 Vasala paransi Helsingissä 14 vuotta vanhaa 1500 metrin Suomen ennätystä lukemiin 3.38,6 ja löi kenialaisen olympiavoittajan Kipchoge Keinon. Taakse jäi myös Iso-Britannian Ian Stewart. Sinkkonen oli ennustanut Vasalan juoksevan 3.38,8. Runsas kuukausi myöhemmin Vasala ilmeisesti liian yksipuolisen harjoittelun takia ei yltänyt yhdeksättä sijaa korkeammalle Euroopan mestaruuskilpailuissa Helsingissä. Liiallinen keskittyminen juuri EM-kisoihin oli aiheuttanut stressiä. Münchenin olympialaisissa odotukset olivat kovat. Vasala harjoitteli Espanjassa entistäkin ankarammin, akillesjännevaivat saatiin kuntoon ja Vasala juoksi kesällä 1972 lupaavia tuloksia. Ruotsi maaottelussa hän voitti ylivoimaisesti 800 metrin juoksun Euroopan ennätyksellä.

Suurimmat menestyspaineet suunnattiin Münchenin olympialaisissa Lasse Viréniin, mutta myös vähäpuheiselta mailerilta odotettiin paljon. Vasalan harjoittelu oli nyt onnistunut: nukkuminen, syöminen ja juokseminen olivat tasapainossa. Hän osallistui vain 1500 metrin juoksuun, koska katsoi ettei omannut riittävän nopeaa loppukiriä 800 metrille; lisäksi 800 metriä olisi pitänyt juosta ennen päämatkaa, 1500 metriä. Lisäksi pieleen menneet EM-kisat opettivat, että kannattaisi keskittyä yhteen matkaan kerrallaan. Lausunnot olivat osaltaan taktiikkaa, jolla Vasala sai lehdistön kiinnostuksen muualle. Medialle ilmoitettiin tahallaan väärä päivämäärä, joten Vasala pääsi tapaamaan valmentajaansa ja hierojaansa sekä keskittymään kilpailuun. Lisäjännitystä valmistautumiseen toi 1500 metrin kilpailun siirtäminen yhdellä päivällä arabiterroristien iskun takia.

Paineetta juossut Vasala pääsi viimeisenä kilpailupäivänä juostuun finaaliin helposti ajalla 3.40,8. Kaksi karsintajuoksua ja finaali kolmena peräkkäisenä päivänä olivat henkisesti ankara ponnistus. Vasalan keskittyessä kilpailuun, otti Virén 5000 metrillä jo toisen kultamitalinsa. Mailin olympiafinaali alkoi hitaalla vauhdilla Iso Britannian Brendan Fosterin johtaessa joukkoa 400 metrin jälkeen. Kenian Kip Keino rynnisti kärkeen toisella kierroksella 700 metrin kohdalla, mutta alkoi väsyä kilometrin kohdalla. Vain Vasala pysyi armottomassa kyydissä: ”Oli keskityttävä panemaan tossua toisen eteen niin penteleesti”. Jos Keino olisi pystynyt kiihdyttämään vauhtiaan kilometriin saakka, Vasala olisi luultavasti pudonnut kyydistä. Keinon veto auttoi kuitenkin Vasalaa, sillä loppukiristä olisi tullut ”armoton kahina”, jos koko juoksijaletka olisi pysynyt kasassa yli kilometriin saakka.

Loppusuoralla 100 metriä ennen maalia Vasala laittoi ”lusikan pohjaan”, ohitti Keinon ja piti paikkansa ”jännittävässä ja tyylikkäässä kirikamppailussa”. Uuden Seelannin Rod Dixon otti pronssia. Viime hetkeen saakka Vasala pakotti itsensä juoksemaan rennosti katsomatta taakseen; tuloksena 1500 metrin olympiakulta uudella Suomen ennätysajalla 3.36,3. Vain Paavo Nurmi (1924) ja Harri Larva (1928) olivat onnistuneet nousemaan ennen Vasalaa 1500 metrin olympiavoittajiksi. Voiton avain saattoi olla siinä, että Sinkkonen ja Vasala muuttivat ennen juoksua viime hetkellä taktiikkaansa; alun perin kirin piti alkaa jo 300 metriä ennen maalia.

Ensimmäisenä häkeltynyttä olympiavoittajaa ehti onnittelemaan kyynelsilmäinen SUL:n valmennuspäällikkö Seppo Nuuttila. Vasalaa pyöritettiin voiton jälkeen niin, että kunniakierroskin jäi juoksematta. Nukkumaan maileri pääsi vasta 43 tuntia heräämisensä jälkeen. Siinä ajassa juoksija oli käynyt kilpailunsa, voittoseremoniat, dopingtestin, Suomen joukkueen onnittelujuhlat ja tavannut kotimaassa presidentti Kekkosen. Myöhemmin Vasala kommentoi voittaneensa kultaa koko kansalle. Valmentaja Sinkkonen tiivisti Münchnin kilpailun: vaikeinta ei ollut kilpaileminen, vaan siihen valmistautuminen.

Virén ja Vasala otettiin Suomessa vastaan kuin kansallissankarit, vain Virén sai vieläkin hurmioituneemman vastaanoton nelinkertaisena olympiavoittajana 1976. Vasalalle kokemus oli ainutkertainen, jo 1973 jalkavamma esti Vasalaa harjoittelemasta täydellä teholla. Syynä oli ilmeisesti liian kova aloitus. Toukokuusta 1973 harjoittelu alkoi taas onnistua, Vasala sai 10 000 markan apurahan Uuden Seelannin yliopistoon. Roomassa pidettäviin Euroopan mestaruuskilpailuihin Vasala valmistautui Uudessa-Seelannissa Arthur Lydiardin johdolla, mutta hirmuinen työmäärä valui hukkaan – kisapaikalla Vasalaan iski hammastulehdus ja voimat menivät. Vasala taisteli itsensä kuitenkin finaaliin ja siellä kuudenneksi. Lisäksi autoritaarisen Lydiardin metodit eivät aina sopineet Vasalalle. Treenaus aloitettiin aikaeroon nähden liian aikaisin, ja ylä- ja alamäkien juokseminen kulutti liikaa kantapohjia. Harjoittelumatkat olivat jopa 200 km viikossa, mutta se ei ”juoksijan paratiisissa” maileria väsyttänyt. Vasala lähti keskimatkan miehenä, mutta tuli takaisin vitosen ja kympin juoksijana.

Vasala kritisoi teoksessaan Mitalin toinen puoli amatööriyttä siitä, ettei se toimi käytännössä, mutta toisaalta hän ei myöskään kannattanut puhdasta ammattimaisuutta. Sponsoriurheilu on Vasalan mielestä ainakin rehellisempää kuin piiloammattilaisuus. Oman uransa valopuolina hän piti parantunutta kielitaitoa ja matkustelua erilaisiin paikkoihin. Vasala siirtyi Vierumäen Urheiluopiston talouspäälliköksi 1975 ja lopetti vammojen myötä kilpauransa. Taloudellisessa mielessä Vasala oli huipulla liian aikaisin, jo 1980-luvulla 1 500 metrin olympiavoittaja saattoi saada tossusopimuksesta miljoonan. Valmentaja Sinkkosen mukaan Vasalan vahvuus oli päämäärätietoisuus. Pekka Vasalan poika Antti saavutti menestystä 1990-luvulla kansallisen tason keskimatkojen juoksijana; veljenpoika Samuli puolestaan oli 2000-luvun vaihteessa paras suomalainen kestävyysjuoksija. Vasalan Suomen ennätysaika on kestänyt 2010-luvulle saakka.


Liiteosio

Pekka Antero Vasala. S Riihimäellä 17.4.1948. V Leo ja Meeri Vasala.

Pekka Vasalan poika, Antti, saavutti 1990-luvulla kansallisen juoksuhuipun saaden lukuisia SM-mitaleita keskimatkoilta. Veljenpoika Samuli oli 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa paras suomalainen kestävyysjuoksija.

Ura. Merkonomi. Suomen Urheiluopiston talouspäällikkö 1975─, varatoimitusjohtaja; Vierumäki Country Club Oy:n toimitusjohtaja.

Luottamustoimet: –

Ansiomerkit. Talousneuvos 2011. Pro Urheilu -tunnustuspalkinto 2005. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.

Tuotanto. Mitalin toinen puoli. Toimittanut Risto Taimi (1974); Finska löparundret. Bearb. till svenska av Göran Häggblom (1976).

Urheilusaavutukset. Münchenin olympialaisissa 1972 kultamitali 1500 metrin juoksussa; Helsingin EM-kisoissa 1971 yhdeksäs; neljä Suomen mestaruutta 800 metrin ja 1500 metrin juoksuissa. 800 m:n Euroopan ennätys 1.44,5 (Suomi-Ruotsi-maaottelu 1972, ME:stä 0,2 sekuntia); 1500 m:n Suomen ennätys 3.36,33 (Münchenin olympialaiset 1972, edelleen 2017 voimassa).

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty: –

Lähteet. Soukola Timo. Pekka Vasala. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1997. [Julkaistu 30.7.2007]. [Viit.28.8.2013]. www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/8706/; Raevuori Antero. Urheilu 3. Toimittanut Antero Raevuori, Antti O. Arponen ja Matti Hannus. WSOY, Helsinki 1995; Salo Urho. Pekka Vasala, artikkeli teoksessa Kilpakenttien sankarit 3. Toimittanut Eero Ojanen. Tammi, Helsinki 1993; Vasala Pekka. Mitalin toinen puoli. Toimittanut Risto Taimi. Weilin + Göös Ab:n kirjapaino, Tapiola 1974.

Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 6780 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry