Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Salviander (o.s. Koskinen), Lahja (1915–2000)

Voimistelun opettaja, liikuntakoulun johtaja, järjestövaikuttaja

Turkulainen Lahja Salviander oli yksi Suomen merkittävimmistä naisvoimisteluohjaajista. Hän uudisti omalta osaltaan naisvoimistelua tuomalla siihen tanssillisia ja ilmaisullisia elementtejä. Salviander piti yksityistä liikuntakoulua, mutta toimi samalla menestyksekkäästi Turun Urheiluliiton naisvoimistelijoiden ohjaajana. Hänen karismaattisen persoonansa ympärille syntyi ilmiö ”Lahjan tytöt”, josta muodostui myöhemmin samanniminen voimisteluseura. Ansioistaan Lahja Salvianderille on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.


Lahja Salviander syntyi Huittisissa 5. helmikuuta 1915. Varhaisvuosien kasvatuksesta huolehtivat lähinnä hänen isovanhempansa, sillä ompelija-äiti Amanda Koskinen joutui töiden vuoksi muuttamaan joskus jopa Pietariin saakka. Kasvatus perustui maaseutuyhteisön arvomaailmaan, jonka keskeisiä teemoja olivat: koti, uskonto ja isänmaa. Perheeseen kuului isoäiti Marian ja isoisä Kustaa Koskisen lisäksi paljon muita sukulaisia, tätejä ja setiä. Isoisän merkitys korostui liikunnan leikinomaisessa ohjaamisessa ja Lahja piti isoisäänsä ensimmäisenä liikunnanopettajanaan. Koskisen perhe muutti Ypäjältä Auran Karviaisten kylään 1918, jossa Kustaa Koskinen alkoi pitää vesimyllyä ja sahaa.

Salviander sai kansakoulussa opettajakseen 1924 Lempi Lahtosen, joka oli innostunut liikunnasta. Lahtonen huomasi nopeasti Salvianderin liikunnalliset lahjat ja antoi tytön välillä ohjata liikuntatunneilla. Salviander menestyi koulussa hyvin ja hänen päästötodistuksensa keskiarvo oli yli yhdeksän.

Salviander jatkoi koulunkäyntiään Turun Suomalaisessa tyttökoulussa ja edelleen Turun Tyttölyseossa, sillä hänen äitinsä halusi tyttärelleen koulutuksen avulla hyvät lähtökohdat elämään. Opettajana tyttökoulussa oli tuolloin Eine Marjanen, joka oli niin ikään samanlainen reipas liikunnanopettaja kuin edellinenkin. Marjanen teki tytöille ohjelmia, joita he esittivät muun muassa suojeluskunnan maneesissa Linnankadulla. Salviander oli liikunnallisesti lahjakas, mutta matematiikka ja saksan kieli tuottivat vaikeuksia, ja hän päätti lopulta jättää lyseon kesken. Salviander opiskeli sittemmin kunnallisalan ja kirjanpidon kouluissa työskennellen muutamia vuosia kirjanpitäjänä ja kanslistina.

Tulevan liikunnanopettajauran kannalta keskeinen tekijä oli Salvianderin tutustuminen tanssin ja teatterin maailmaan. Hän oli saanut ensikosketuksia teatteriin jo 1920-luvun lopulla Lauttakylässä, jossa Salvianderin eno näytteli harrastelijateatterissa. Nuori Salviander puolestaan näytteli ja lauloi kuorossa kesälomillaan.

Lahja Salvianderin liikunnanopettajan ura alkoi maineikkaassa Turun Urheiluliitossa.

Seura oli perustettu 1901 ja naisvoimistelu aloitettiin 1910, vastaperustetun naisosaston alaisuudessa. Naisten voimistelujohtajaksi tuli 1930-luvulla Thelma Tuulos. Hän ohjasi edelleen myös Turun Teatterin tanssijoita, ja tästä syystä Turun Urheiluliiton tytöt toimivat teatterissa tanssijoina ja avustajina. Yksi lahjakkaimmista oli Lahja Salviander, joka oli liittynyt seuraan 1928. Hänestä tuli Turun Urheiluliiton naisten ja tyttöjen voimisteluohjaaja useiksi vuosiksi.

Tanssiharrastuksen Salviander aloitti Turussa 1935, Thelma Tuuloksen (myöh. Tuulos-Järvisen) yksityisessä tanssikoulussa. Salvianderista tuli vähitellen Tuuloksen luotto-oppilas, toimien apuopettajana. Tuulos puolestaan työskenteli myös Turun teatterin koreografina ja Salviander löysi tätä kautta tiensä teatteriin. Hän oli silti Tuuloksen tanssikoulun opettajana ja oppilaana 1943 saakka, jonka jälkeen Salviander siirtyi Turun teatteriin vakinaiseksi esiintyjäksi 1943─1947 ja teki sen jälkeen freelancer-pohjalta teatterille töitä. Salvianderilla ei ollut liikunnanopettajakoulutusta ja hän piti teatteriaikaansa omana ”korkeakoulunaan”.

Turun Urheiluliiton kautta Lahja tapasi tulevan miehensä Reino Salvianderin (1918─1989), joka oli tuolloin mestaruustason kilpapyöräilijä. Reino harrasti lisäksi luistelua ja steppiä. He menivät naimisiin hieman ennen jatkosodan päättymistä, ja esiintyivät ja opettivatkin myöhemmin yhdessä.

Liikuntakouluja oli alettu harvakseltaan perustaa Suomeen yleiseurooppalaisen esikuvan mukaisesti 1920─1930 –luvuilla. Näiden koulujen etuna oli ryhmien pienuus ja mahdollisuus valita tasoisensa ryhmä. Monet liikuntakoulut kuitenkin lopettivat toimintansa talvisodan alkaessa. Liikuntakoulu Lahja Salviander sai alkunsa sotien jälkeen, jolloin voimisteluharrastus lisääntyi tyttöjen parissa, ja tiloista sekä opettajista alkoi olla pulaa. Turussa toimi edelleen myös Thelma Tuuloksen liikuntakoulu. Tuulos koki Salvianderin kilpailijakseen, vaikka asiakkaita riitti nähtävästi molemmille. Yksityisenä liikuntakouluna Lahja Salvianderin koululla oli elitistinen leima ja sen tunnit olivat tunnetusti kalliita. Hän korosti silti, ettei sosiaalisella taustalla ollut merkitystä vaan kaikki olivat samanarvoisia – kunhan maksoivat tunneista.

Salviander hankki lisäkoulutusta Suomen Naisten Liikuntaliiton (SNLL) voimisteluohjaajakursseilta, Tukholman Karoliinisen Instituutin kursseilta sekä johtajakursseilta Vierumäeltä ja Kuortaneen Urheiluopistolta. Lisäksi hän oli stipendiaattina Göteborgissa 1950. Salviander kehittyi liikuntaohjaajana käytännön kokemuksen kautta. Hän myös arvosteli ”huipputekniikkakoulutusta” ja piti sitä luovuuden tukahduttajana. Entisenä tanssijana hän yhdisti voimistelun ja luovan tanssin. Tällainen ”luonnollinen liikunta” oli tuolloin jo suuntauksena Euroopassa. Salvianderin lähestymistapa perustui Hilma Jalkasen uuden naisvoimistelun oppeihin. Salviander poisti voimistelusta kaavamaisuutta ja toi tilalle tanssin riemua. Hänen onnistui tuoda myös ilmaisu yhdeksi opettamansa naisvoimistelun osaksi, esimerkiksi satuja ja luontoa apunaan käyttäen. Salviander jatkoi Tuuloksen viitoittamaa perinnettä ja vei teatterin estradille myös omia tyttöjään – kuten hän heitä äidillisesti nimitti.

Lahja Salviander aloitti tyttöjen ja naisten voimistelun ohjauksen todenteolla Turun Urheiluliitossa olympiavuonna 1952 seuran miesvoimistelijoiden valmentajan Simo Sappisen ehdotuksesta. Salvianderin ohjaamat ryhmät esiintyivät voimistelupäivillä hyvällä menestyksellä, ja hän huolehti lähes 30 vuoden ajan sekä Turun Urheiluliiton että oman liikuntakoulunsa oppilaiden ohjauksesta. Suomen Voimisteluliiton järjestämä ja kustantama kansallisen voimistelujoukkueen Amerikan matka 1959 oli yksi Salvianderin tärkeimmistä elämänvaiheista hänen toimiessaan matkalla joukkueenjohtajana. Hän kävi voimisteluryhmineen vuosien myötä kilpailumatkoilla myös Euroopassa.

Salvianderin kaudella Turun Urheiluliitossa muodostui vähitellen käsite ”Lahjan tytöt” tai Lahja Salvianderin tytöt. Sitä ei välttämättä aina katsottu suopein silmin seuran puolelta, sillä nimi viittasi oikeastaan yhtä paljon Salvianderin yksityiseen liikuntakouluun kuin Turun Urheiluliittoon. Lahjalle hänen tyttönsä olivat joka tapauksessa ylpeyden aihe. Hän odotti tytöiltään muun muassa hyvää käytöstä, sosiaalisuutta, huoliteltua ulkoasua ja terveitä elämäntapoja – sisäistä ja ulkoista ryhtiä. Kilpailutoimintaan Salvianderin ohjaamat naisvoimistelijat saattoivat osallistua vain Turun Urheiluliiton joukkueina aina 1967 asti. Tuolloin Salvianderin oman liikuntakoulun joukkue osallistui ensimmäisen kerran voimistelupäiville – osallistuvan joukkueen ei enää tarvinnut kuulua yhdistykseen.

Lahja Salvianderin työura vei paljon hänen aikaansa ja perheelle sitä ei riittänyt niin paljon kuin hän itse myöhemmin olisi toivonut. Salvianderille oli tärkeää menestyä. Perheen avulla hän rakensi itselleen suojamuurin toimien sen sisällä boheemina ihmisenä varsin vapaasti. Laaja monitahoinen järjestötoiminta vei oman aikansa: Salviander toimi aktiivisesti Turun Urheiluliitossa, myöhemmin Lahjan Tytöissä, SVUL:ssa, Suomen Voimisteluliitossa ja SVUL:n Varsinais-Suomen piirin johtokunnan puheenjohtajana (1960─1968). Lisäksi hän oli mukana politiikassa muun muassa Kokoomuksen valtuustoehdokkaana 1964 ja presidentin valitsijamiesehdokkaana 1967. Hän piti myös monenlaisia kursseja ja ohjasi työpaikkaliikuntaa. Kaikkien muiden kiireiden lisäksi Salviander toimi opettajana sairaanhoito-oppilaitoksessa, Turun Tyttökoulussa ja tyttölyseossa sekä Mynämäen oppikoulussa.

Salvianderin lähti Turun Urheiluliitosta 1971 ja perusti naisvoimisteluseuran nimeltä Lahjan Tytöt ry. Seuran johtamisesta tuli hänen päätyönsä. Lähtöön ei liittynyt suurempaa dramatiikkaa, vaan Salviander halusi antaa Turun Urheiluliitossa tilaa myös nuoremmalle sukupolvelle. Oman seuran perustaminen oli muutenkin luonteva vaihtoehto. Silti hän kuului Turun Urheiluliiton seuravaltuustoon aina sen perustamisesta lähtien kuolemaansa saakka (1968─2000).

Salvianderin ikääntyessä hän toimi nimellisesti seuransa johtajana vuoden 1983 loppuun. Salviander jäi virallisesti eläkkeelle 1984 ja nimitettiin seuraavana vuonna Lahjan Tyttöjen kunniajäseneksi.

Turun Urheiluliitossa naisvoimistelu ei suinkaan loppunut Salvianderin lähtiessä vaan Riitta Asannin johdolla seuran naisvoimistelujaostosta kasvoi nopeasti yksi Suomen suurimpia naisvoimisteluseuroja, joka tunnetaan nykyisin nimellä Voimistelu- ja Liikuntajaosto. Turun Urheiluliitto ja Lahjan Tytöt muodostivat 2010 Bixbit-huippujoukkueen, johon tuli loppuvuodesta 2011 mukaan vielä Turun Jyry. Joukkueen nimeksi vaihtui samalla Team Turku. Turkulaiset voimisteluseurat ovat muutenkin tehneet yhteistyötä yli liitto- ja seurarajojen hyvin pitkään.

Lahja Salvianderia voi luonnehtia karismaattiseksi johtajaksi sekä luovaksi uudistajaksi ja kehittäjäksi, joka loi uusia toimintamalleja. Hän eli ajan hermolla ja hallitsi sosiaalisen käyttäytymisen säännöt. Salviander oli myös organisoinnin mestari, joka sai asiat toimimaan. Kaiken tämän lisäksi hän oli luotettava äiti-hahmo, jota rakastettiin – ja vähän pelättiinkin. Salviander kasvatti tyttöjään kunnioittamaan kotia, uskontoa ja isänmaata, mutta naisellista viehkeyttä ei saanut hänen mielestään unohtaa. Salviander oli boheemi ja temperamenttinen uranainen aikana, jolloin kotiäitinä olo vastasi enemmän mielikuvaa aviovaimon roolista.

Lahja Salviander siunattiin Ylösnousemuskappelissa 19. tammikuuta 2000. Hänet saatettiin viimeiselle matkalleen tavalla, johon Lahja-täti olisi ollut hyvin tyytyväinen – tanssien.


Liiteosio

Lahja Irja Salviander (o.s. Koskinen) S 5.2.1915 Huittinen K 19.1.2000 Turku. V Frans Mäkelä ja Amanda Koskinen (ei naimisissa). P vsta 1944─89 Reino Salviander (1918─89). Kolme poikaa.

Ura. Turun tyttökoulu 1928─33; Turun Tyttölyseo 1933─34 (päästötodistus Turun Tyttölyseon VII luokalta 1935); G. A. Wäntin kunnallisalan erikoiskoulu (työharjoittelu Huittisten kunnantalolla 1935─36); Olga Wikströmin kirjanpitokoulu 1936─37; kurssi amerikkalaisessa kirjanpidossa 1937; Thelma Tuuloksen tanssikouluun 1935 (opettajana ko. koulussa 1943─53); SNLL:n järjestämä voimistelunohjaajakurssi (perus- ja jatkokurssit) Varalassa 1945; Karoliinisen Instituutin kesäkurssi Tukholmassa 1949, 1953, 1957─58; Turku-Göteborg –seuran stipendiaattina Göteborgissa 1950; Suomen Poika- ja Tyttöurheiluliiton voimistelu-, urheilu- ja nuorisojohtajakurssi (kasvatusoppi, terveysoppi, leikit, kansantanhut) Vierumäen Urheiluopistolla 1953; nuorisojohtajien kurssi Kuortaneen Urheiluopistossa 1958.

Kauppateollisuus Oy:n kirjanpitäjänä 1937─39 (tai 1936─39); Turun Teatterin tanssijoiden kouluttajana 1940─53; Varsinais-Suomen sotilaspiirin Esikunnan kanslistina 1940─44, Lotta Svärd –toiminnassa ja Turun teatterin viihdytysjoukoissa; Huhtamäki-Yhtymä Oy:n kirjanpitäjänä 1944─46 sekä saman yhtymän henkilökunnan voimistelun- ja urheilun ohjaajana 1944─48; Liikuntakoulu Lahja Salviander 1947─84; Turun Teatterin (Turun Kaupunginteatterin) tanssisolistina 1937─50 sekä saman teatterin tanssiohjaajana 1955─57 (tai jälkimmäinen 1940─53, päätoimisena kouluttajana 1943 alkaen); ohjannut tansseja myös Vaasan Suomalaisessa Teatterissa, Rauman kaupunginteatterissa ja Turun ruotsalaisessa teatterissa (eri teattereiden koreografina 1946─70). Turun Tyttökoulun voimistelun, urheilun ja terveysopin opettajana 1954─56; samoin Tyttölyseossa 1957─58 ja 1960; Turun Suomalaisessa Yhteiskoulussa tilapäisopettajana; Turun seurakuntien tyttöjen ja naisten liikunnanopettajana 1957─; opettajana Turun sairaanhoito-oppilaitoksessa 1960-luvun alussa; liikunnanopettajana Mynämäen yhteiskoulussa 1965─76.

Luottamustoimet. SVUL:n nuorten liittojohtokunnan ja koulutusvaliokunnan jäsen 1959─64; SVUL:n koulutus- ja kasvatusvaliokunnan jäsen 1963─65 ja 1966─67; SVUL:n voimistelujaoston jäsen 1965─67 ja 1973─74; SVUL:n kasvatusvaliokunnan puheenjohtaja; SVUL:n naisvaliokunnan puheenjohtaja; SVUL:n Nuorten kouluttaja; SVUL:n Nuorten järjestämien tyttöjen suurleirien johtajana kahdesti.

SVUL:n Varsinais-Suomen piirin johtokunnan jäsen 1957─58, 1960─68 ja 1973─74, puheenjohtaja 1960─70, 1973─74; naisvaliokunnan jäsen 1955─59, 1971─72 (mahd. pj.); voimistelujaoston jäsen 1955, 1958, 1965─67 ja 1973─74; nuorisojaostossa; koulutus- ja kasvatusvaliokunnan jäsen 1963─65 ja 1966─67 (mahd. pj.); edustajana SVUL:n liittokokouksessa 1961─68 ja 1971─72; kurssien ja koulutustilaisuuksien johtajana ja opettajana 1958─74, erilaisissa toimikunnissa 1958─74.

Suomen Voimisteluliiton (SVL) naisvaliokunnan jäsen 1955─70, 1971─72; SVL:n johtokunnan jäsen 1960─71, varapuheenjohtaja 1972─73, työvaliokunnan jäsen 1960─73, naistoimikunnan jäsen 1955─70, puheenjohtaja 1971─73; USA:n matkalla matkanjohtajana (2 kk) 1959; voimistelujoukkueen johtajana Kööpenhaminassa 1962─67, Zweibrukenissa 1965─67; ohjaajana Helsingin Suurkisoissa 1966; mukana nuorten suurkisoissa 1971. SVL:n liittojohtokunnan jäsen; SVL:n voimistelukurssien opettajana.

Liittyi Turun Urheiluliiton (TuUL) voimistelijoihin 1928; aloitti toiminnan TuUL:n naisvoimistelujaostossa 1936─69, puheenjohtajana ja kouluttajana; TuUL:n huvitoimikuntaan (myöhemmin nuorisojaostoon) 1947─; TuUL:n nuorisojaoston puheenjohtaja, nuorisoleirien suunnittelija ja ohjaaja 1950─60; TuUL:n johtokunnan jäsen 1955, 1962─69; TuUL:n vuosijuhlien naisten ja tyttöjen ohjelman ohjaus 1951, 1961 ja 1971; useita voittoja pohjoismaiden Grand Prix –kisoissa 1962─68 TuUL:n joukkueen kanssa; TuUL:n seuravaltuustossa sen perustamisesta lähtien kuolemaansa saakka 1968─2000.

Lahjan Tytöt ry perustettiin 1971 (merkittiin yhdistysrekisteriin 1972), Lahjan tytöt ry:n puheenjohtaja ja pääkouluttaja 1971─85; myi liikuntakoulunsa Lahjan Tytöt ry:lle 1984 (toimi tuntiopettajana vuoteen 1985).

Partiotoiminta Turun Tähtitytöissä 1928─ (myöhemmin naisissa); Turun Kristillisen Rattiusseuran jäsen 1934─80-luvulle saakka; Varsinais-Suomen Taidetoimikunnan jäsen 1977─80.

Kokoomuksen valtuustoehdokas 1964; presidentin valitsijamiesehdokkaana 1967; Turun Kaupungin Nuorisotyölautakunnan jäsenenä 1960─64 ja varajäsenenä 1965─72.

Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 1972, hopeinen ansioristi 1966, hopeinen ansiomitali kullatuin ristein 1961; SVUL:n kultainen ansiomerkki 1975, hopeinen viiri 1965, hopeinen ansiomerkki 1961; Suomen Voimisteluliiton kultainen ansiomerkki 1967, hopeinen ansiomerkki 1955 ja Nuorten kultainen ansiomerkki 1965; TuUL:n kunniajäsenyys 1957, hopeinen ansiomerkki nro 3 (1957), paras toimitsija 1958; Lahjan Tytöt ry:n kunniajäsen 1985.

Tuotanto. Toiminut neljä vuotta sanomalehti Uusi Auran tilapäisenä toimittajana, kirjoittanut muun muassa urheiluaiheisia matkakertomuksia.

Urheilusaavutukset. Kuulunut Turun Urheiluliiton aktiivivoimistelijoihin 1935─1950-luvulle saakka, jolloin ryhtyi pääasiallisesti valmentamaan. Osallistunut seurojenvälisiin yleisurheilu- ja hiihtokilpailuihin. Merkittävät saavutukset voimisteluohjaajana ja valmentajana.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty. Voimisteluseura Lahjan Tytöt ry; Lahjan Tytöt –laulu.

Lähteet. Puotunen Mia. Lahja-täti, Lahja Salviander. Kasvattajapersoona, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Tekstin toim. Markku Vilo ja Markku Vähämäkilä. Teoksessa Renkaat. Omakustanne, Uusikaupunki 2003; Puotunen Mia. Ryhtiä, tytöt! Hymyilkää, tämä on hauskaa! Tutkielma turkulaisen naisvoimisteluohjaajan, Lahja Salvianderin, elämästä ja elämäntyöstä. Pro gradu -työ. Turun yliopisto, suomalainen ja vertaileva kansatiede, 2000; Talonen Jyrki. Sydän sykkii sataa. Turun Urheiluliitto 1901─2001. Turun Urheiluliitto, Turku 2001; Vesterinen Maria. Voimistelun vahvat naiset Lahja-täti ja Käpy. Teoksessa Pesola Matti, Talonen Jyrki, Vesterinen Maria, Virtapohja Kalle. Mustakeltaista sykettä. Tarinoita Turusta, turkulaisista ja Turun Urheiluliitosta. Turun Urheiluliitto, Turku 2011.

Kirjoittaja(t): Jyrki Talonen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 9659 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry