Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Nyberg, Bruno (1907–1966)

Painonnoston ”isä”, osastopäällikkö

Bruno Ernst Nyberg ei voimailupiireissä juuri esittelyjä kaipaa. Painonnoston isänä tunnettu Nyberg oli urallaan Suomen mestari ja Suomen ennätysmies painonnostossa. Samaisen lajin liiton Suomeen hän perusti 1934, ja toimi myöhemmin sen puheenjohtajana 31 vuoden ajan. Puheenjohtajan tehtävissä Nyberg oli myös Pohjoismaisessa ja Kansainvälisessä Painonnostoliitossa. Nyberg suunnitteli ja järjesti painonnoston koulutus- ja kilpailutoiminnan kotimaassamme sekä loi painonnoston kilpailusäännöt. Kunnianosoitusten lista Nybergin kohdalla on pitkä ja ansiokas. Suomen Painonnostoliiton aloitteesta Bruno Nybergille on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.


Suomen painonnoston isä Bruno Nyberg syntyi Helsingissä 27.6.1907. Nybergin opintoihin kuului keskikoulu ja lukuisat opintomatkat ulkomaille. Nuoruudessaan ”Brynkka” oli innokas ja monipuolinen urheilumies. Urheilu-ura alkoi 1916 ja hänen harrastuksiinsa kuuluivat muun muassa paini, nyrkkeily, luistelu ja yleisurheilu. Helsingin Athleetti Klubin jäseneksi Nyberg liittyi 1923. Klubin painonnostosalilla Nyberg innostui raskaiden rautojen liikuttamisesta. Innostus vei miehen täysin mennessään, sillä oman kilpailutoimintansa ohella Nyberg teki opintomatkoja Viroon 1929 ja opasti muita HAK:n jäseniä painonnoston saloissa. Nyberg herätti painonnoston eloon Helsingin Athleetti Klubissa ja Helsingin Paini-Miehissä.

Intohimon poltteessa Nyberg kutsui 1934 oman liiton perustamisesta kiinnostuneet seurat koolle. Samaisessa kokoontumisessa Nyberg lausui Suomen Painonnostoliiton syntysanat. Liiton perustamisesta ei mennyt kauaakaan, kun jo samana vuonna järjestettiin ensimmäiset Suomen mestaruuskilpailut. Kyseisissä kilpailuissa Nyberg voitti mestaruuden. Nyberg voitti vielä Suomen mestaruuden 1936 kahden käden nostoissa tuloksella 297,5 kg. Aktiiviuransa aikana Nyberg teki yhteensä 17 Suomen ennätystä painonnostossa. Kaiken tämän lisäksi hän on kivunnut useita kertoja palkintopallin ensimmäiselle korokkeelle monissa kansainvälisissä ja kansallisissa kilpailuissa.

Aluksi Nyberg toimi Suomen Painonnostoliiton rahastonhoitajana kolme ensimmäistä vuotta, jonka jälkeen hän astui liiton puheenjohtajan virkaan vuoteen 1965 asti. Siitä huolimatta, että liiton tehtävät veivät paljon aikaa, ei hän jättänyt seuratason toimintaa. Nyberg oli perustamassa Helsingin Voimailijoita 1936 ja myöhemmin Herakles-seuran 1949. Seuratasolla hän kuului myös HAK:n ja HPM:n johtokuntiin useamman vuoden ajan.

Oppia painonnostosta Nyberg haki jatkuvasti ulkomailta tehden opintomatkoja muun muassa Ruotsiin ja Itävaltaan. Tietojaan hän jakoi auliisti eteenpäin kotimaassamme. Nyberg oli painonnoston opettajana Vierumäen urheiluopistolla useita kertoja sekä kiersi 28 vuoden ajan ympäri Suomen maata ja opetti painonnoston saloja. Nyberg loi painonnostolle pohjan niin SVUL:ssa kuin TUL:ssakin. Opetustyö ei rajoittunut kotimaahan, sillä Nyberg kävi luennoimassa painonnostosta myös Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa.

Suomen Painonnostoliiton puheenjohtajana Nyberg oli mukana useissa eri järjestötason tehtävissä elämänsä aikana. SVUL:n liittohallituksen ja Suomen Olympiakomitean jäsenenä hän aloitti 1935. Samana vuonna Nyberg ryhtyi SVUL:n Helsingin piirin johtokunnan jäseneksi. Myöhemmin Nyberg toimi SVUL:n liittohallituksen työvaliokunnan jäsenenä 1950 alkaen.

Vahvan kotimaan toiminnan lisäksi Nyberg hoiti kansainvälisiä suhteita erinomaisesti. Pohjoismaisen Painonnostoliiton syntysanoja Nyberg oli lausumassa 1939, jonka myötä hän toimi liiton varapresidenttinä 1953 asti, jolloin hänestä tuli presidentti. Kansainvälisen Painonnostoliiton varasihteeriksi Nyberg valittiin 1948, jossa virassa hän toimi Helsingin olympialaisiin asti. Kilpailujen aikana pidetyssä kongressissa 1952 hänet valittiin kansainvälisen liiton varapresidentiksi, ja myöhemmin saman vuoden syksyllä presidentiksi.

Nyberg oli Suomen edustajana useissa Kansainvälisen ja Pohjoismaisen Painonnostoliiton kongresseissa. Tuomaritehtävissä Nyberg toimi lukuisissa kansainvälisissä ja kansallisissa kilpailuissa. Suomen joukkueen johtajan tehtäviä Nyberg oli niin ikään hoitamassa useissa arvokilpailuissa. Mainittakoon vielä, että Nyberg oli olympialaisten painonnostokilpailuja järjestävän toimikunnan puheenjohtaja 1936, 1948 ja 1952. Helsingin olympialaisissa hän oli painonnostokilpailun johtaja ja kilpailujen juryn jäsen.

Bruno Nybergin huikea elämäntyö kotimaisen painonnoston eteen on vertaansa vailla. Nyberg suunnitteli ja järjesti painonnoston koulutus- ja kilpailutoiminnan kotimaassamme sekä loi painonnoston kilpailusäännöt. Osoitus rakkaudesta painonnostoa kohtaan on myös hänen kirjoittamansa kirja ”Painonnosto”, joka ilmestyi 1949. Kiitokseksi elämäntyöstään hänelle on myönnetty lukuisia kunnianosoituksia ympäri maailmaa. Suomen Painonnostoliiton aloitteesta Nybergille on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi. Bruno Nyberg kuoli 31.12.1966.


Liiteosio

Bruno Ernst Nyberg S 27.6.1907 Helsinki, K 31.12.1966. Vanhemmista ei tietoja.

Ura. Keskikoulu; opintomatkoja Viroon, Ruotsiin ja Itävaltaan. Osastopäällikkö Mercantilessä.

Luottamustoimet. Suomen olympiakomitean valtuuskunnan jäsen 1935─; olympialaisten painonnostokilpailuja järjestävän toimikunnan puheenjohtaja 1936, 1948 ja 1952; Helsingin olympialaisten painonnostokilpailun johtaja ja juryn jäsen 1952; SVUL:n liittohallituksen jäsen 1935─; SVUL:n liittohallituksen työvaliokunnan jäsen 1950─; SVUL:n Helsingin piirin jäsen 1935─; Suomen Painonnostoliiton rahastonhoitaja 1934–37; Suomen Painonnostoliiton puheenjohtaja 1937─65; Painonnoston yhteistoimintavaliokunnan puheenjohtaja 1948, 1950─52; Helsingin Voimailijoiden perustajajäsen 1936; Herakles-seuran perustajajäsen 1949.

Kansainvälisen Painonnostoliiton presidentti 1952─; Pohjoismaisen Painonnostoliiton presidentti 1953─; Suomen olympiajoukkueen johtaja Lontoon kilpailuissa 1948.

Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1963; Suomen Olympia-ansioristi 1. luokka 1952; Suomen Valkoisen Ruusun ritari 1951; SVUL:n kultainen kunniamerkki numero 1 1940; SVUL:n hopeinen ansiomerkki 1944; SVUL:n Helsingin piirin ansiomerkki 1946; SVUL:n suurkisojen hopeinen plaketti 1947; SVUL:n hopeinen plaketti 1950; Suomen Poikaurheiluliiton taitomerkki 1. luokka; HAK:n kultainen kunniamerkki 1935; HPM:n kultainen kunniamerkki 1945; Turun Voimamiesten kultainen plaketti 1950.

Pohjoismaisen Painonnostoliiton kunniaplaketti 1945; Pohjoismaisen Painonnostoliiton kunniamerkki numero 3 1947; Ruotsin Painonnostoliiton kultainen mitali numero 2 1943; Ruotsin Painonnostoliiton kultainen ansiomerkki 1946; Tukholman Atleettiklubin plaketti 1939; Tukholman Atleettiklubin kunniamerkki 1945; Norjan Painonnostoliiton kunniaplaketti 1940; Norjan Painonnostoliiton taitomerkki numero 1; Tanskan Painonnostoliiton kultainen plaketti 1951; Tanskan Painonnostoliiton hopeinen plaketti 1947.

Englannin Painonnostoliiton ansiomerkki 1948; Hollannin Voimailuliiton plaketti 1949; Hollannin Voimailuliiton kultainen mitali 1953; Italian Painonnostoliiton plaketti 1951; Persian Painonnostoliiton kunniaplaketti 1947; La Medalle d’Honeur d’ er de l’ education physique et sports 1952 (Ranskan valtion); Ranskan Painonnostoliiton kultainen ansiomerkki 1947; Ranskan Painonnostoliiton kultainen mitali 1950; Ranskan Painonnostoliiton plaketti 1951; Saksan Urheiluliiton ansiomerkki 1938; Saksan Voimailuliiton plaketti 1938; Saksan Kotka-ritarikunnan mitali miekkojen kera 1942; USA:n ansiomitali 1949; USA:n kultainen ansiomerkki 1950; Viron Voimailuliiton kunniamerkki 1939; Viron Painonnostoliiton taitomerkki numero 1.

Tuotanto. Painonnosto. Helsinki, Suomen Painonnostoliitto 1949.

Urheilusaavutukset. Suomenmestari painonnostossa 1934 ja 1936; kahden käden nostojen 1. tuloksella 297,5kg (1936); 17 Suomen ennätystä.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty: –

Lähteet. Hietapaikka Olavi, Rantala Risto, Siukonen Markku ja Haarala, Tarmo et al. Urheilumme kasvot. 4, Vesiurheilu, voimailu ja voimistelu. Scandia kirjat, Jyväskylä / Otava, Keuruu 1973.

Kirjoittaja(t): Ville Kallinen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 4257 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry