Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Nurmi, Paavo (1897–1973)

Suomen urheiluhistorian menestynein kestävyysjuoksija, moninkertainen olympiavoittaja; konepiirtäjä, automyyjä, vaatekauppias, rakennusurakoitsija, isännöitsijä

Yhdeksän olympiakultamitalia ja kolme hopeaa kolmista olympiakisoista 1920─1928. Henkilökohtaisia Suomen mestaruuksia Nurmella on yhteensä 20, ainoana suomalaisjuoksijana 800 metristä 10 000 metriin. Maailmanennätyksiä Nurmi juoksi 20. Paavo Nurmi on kaikkien aikojen paras suomalaisurheilija.


Paavo Nurmen vanhemmat Matilda ja Johan Nurmi muuttivat Loimaalta Turkuun 1892. Johan Nurmella oli lukuisia eri työpaikkoja, kunnes vakinainen työ löytyi Valtion Rautateiden konepajasta. Isä tunnettiin vielä vähäpuheisempana kuin poikansa Paavo mutta luotettavana ja työnsä osaavana ammattimiehenä. Säästeliään elämän ansiosta perhe kykeni hankkimaan pienen yhden huoneen ja keittiön asunnon Jarrumiehenkadulta. Lapsia perheeseen syntyi kuusi. Vuonna 1897 syntynyt Paavo Johannes oli heistä vanhin, kun esikoinen, Siiri, oli kuollut kaksivuotiaana. Kova takaisku perheelle oli isän äkillinen kuolema 1910.

Vanhimpana Paavo joutui ottamaan vastuuta. Päätettyään kansakoulun erinomaisin arvosanoin, lukuaineiden keskiarvo oli 9,3, hän pääsi juoksupojaksi. Tästä työstä hän siirtyi 15-vuotiaana rautaverstaaseen viilarin oppiin. Äiti kulki kaupungilla siivoojana.

Paavo Nurmi alkoi juosta 9-vuotiaana kansakoululaisena. Nurmen kerrotaan juosseen 11-vuotiaana 1500 metriä 5.02:een. Silti hän ei ollut oman käsityksensä mukaan lahjakas juoksija. Totta on, että hän kehittyi hitaasti aina vuoteen 1920 saakka. Nurmen loistava ura perustui kovaan harjoitteluun ja ainaiseen haluun kehittyä, kunnianhimoon.

Paavo Nurmi oli tottunut harjoittelemaan yksin. Ennen Antwerpenia järjestettiin harjoitusleiri Lohjalla. Paavo Nurmi ei kuitenkaan leirillä viihtynyt. Hän lähti kesken kaiken takaisin Turkuun. Neljä vuotta myöhemmin ennen Pariisin kisoja Lahdessa pidetty leiri sai olla kokonaan ilman Nurmea, joka oli arvioinut leiriohjelman itselleen aivan liian keveäksi.

Yhdeksästä kultamitalista ensimmäiset tulivat Antwerpenin olympiakisoissa 1920, jossa Paavo Nurmi voitti olympiakultaa 10 000 metrillä, maastojuoksun henkilökohtaisessa ja joukkuekilpailussa. Pariisissa hän musersi muut 5000 ja 1500 metrillä vain kahden tunnin välein. Hänet oli jätetty sivuun 10 000 metriltä, jotta kisaurakka ei koituisi liian raskaaksi useiden starttien ja kovien kamppailuiden vuoksi maanmiestä Ville Ritolaa vastaan. Henkilökohtaisessa maastojuoksukisassa Nurmi osoitti paremmuuteensa kukistaen Ritolan ja kaikki muut. Joukkuekisoista tuomisina oli vielä kaksi olympiakultaa maastojuoksusta ja 3000 metriltä. Neljä vuotta myöhemmin Amsterdamissa Nurmi voitti 10 000 metriä. Joukkuekisoja ei enää ollut ohjelmassa.

Olympiafinaaleissa Nurmi koki tappion kolme kertaa. Hän hävisi 5000 metrillä Antwerpenissa ranskalaiselle Joseph Guillemotille ja Amsterdamissa Ville Ritolalle. Lisäksi Toivo Loukola kukisti Nurmen Amsterdamin 3000 metrin esteissä.

Nurmen pitkään odotettu Amerikan-kiertue toteutui 1925. Hän juoksi 45 kertaa sisä- ja kymmenen kertaa ulkoradoilla voittaen kahta kisaa lukuun ottamatta jokaisen. Nurmea ja kilpailukiertueella mukana ollutta Ritolaa syytettiin amatöörisääntöjen rikkomisesta, mutta riittäviä ja aukottomia todisteita ei löytynyt. Nurmi ja Ritola väittivät olevansa tietämättömiä managerinsa Hugo Qvistin rahapyynnöistä. Myöhemmin muun muassa kestävyysjuoksija Lennart Tikkanen muisteli, miten Nurmi ja Ritola odottivat hotellihuoneessa kilpailun jo alettua rahakirjettä, minkä tuominen sai vasta miehet liikkeelle kohti kilpailupaikkaa. Toisen Amerikan-kiertueen Nurmi teki 1929. Se sai vähemmän julkisuutta heikompien tuloksien vuoksi.

Paavo Nurmi oli jo ennen Amerikkaan tuloaan saanut ylimääräisen tukun rahaa amerikansuomalaisten olympiakeräysvaroista, millä varmistettiin hänen tulonsa Yhdysvaltoihin. Lisäksi hän oli valmistautunut Pariisin olympiakisoihin samalla tavoin kuin muutkin suomalaishuiput. Parhaille urheilijoille järjestettiin työpaikkoja. Palkkaa he saivat, vaikka heidän ei tarvinnut vastineeksi tehdä työtä. Nurmen tukija oli puuvillatehtaan johtajan Herman Leisegang, jota Nurmi kisojen jälkeen kirjoittamassaan kirjeessä vuolaasti kiitteli. Lisäksi suomalaisyritykset maksoivat suurimpien tähtien kisamatkat. Paavo Nurmen kustansi Pariisiin Turun Sanomat.

Rahaliikenteestä tiesivät myös suomalaiset urheilujohtajat, jotka patistelivat olympiavuosien välillä Nurmea maailmalle. Esimerkiksi Pariisin Suomen lähetystö selvitteli, millaisia korvauksia paikalliset urheiluseurat olisivat valmiit maksamaan Nurmen kilpailemisesta.

Paavo Nurmen oli tarkoitus kruunata loistava uransa vuoden 1932 Los Angelesin olympiakisoihin. Viipurin olympiakarsinnoissa hän osoitti kovaa kuntoa juoksemalla 25 mailia eli 40,2 kilometriä 2.22.03. Katastrofaalisesti hän ei kuitenkaan saanut kilpailla Los Angelesissa, jossa kansainvälinen yleisurheiluliitto, IAAF, esti amatöörisääntöjen rikkomisesta kiinni jääneen Nurmen osallistumisen kisoihin. Suomalainen urheilujohto, lähinnä Urheiluliiton puheenjohtaja Urho Kekkonen, pohti Suomen lähtöä kotiin. Tätä ratkaisua tukivat kotimaan Nurmea tukevat mielenilmaukset. Toinen vaihtoehto oli jättäytyä pois avajaisista. Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Ernst Krogoius vastusti jyrkästi päivää ennen avajaisia joukkueenjohtajalle K. E. Levälahdelle lähettämässään sähkeessä kaikkea boikotointia. Suomi osallistui avajaisiin.

Nurmi sai jatkaa uraansa kansallisena amatöörinä. Vielä 36-vuotiaana 1933 hän voitti Turussa 1500 metrin Suomen mestaruuden. Poikkeuksellista suomalaisurheilussa on se, että Nurmi huolehti itse omasta valmentamisestaan saaden neuvoja muun muassa Jaakko Mikkolalta ja Lauri Pihkalalta. Uransa päättymisen jälkeen Nurmi siirtyi valmentajaksi. Suurimmaksi saavutukseksi nousi vuoden 1936 Berliinin olympiakisojen kestävyysjuoksumatkojen suomalaisvoitot.

Talvisodan aikana Paavo Nurmi teki yhdessä Taisto Mäen kanssa näytösjuoksukiertueen Yhdysvaltoihin. Rahaa kertyi Suomen Avulle, joka avusti muun muassa haavoittuneita, sotaleskiä ja –lapsia sekä evakoita.

Helsingin olympiakisojen avajaisten tärkeimmästä yksittäisestä kohokohdasta ei keskusteltu järjestelytoimikunnassa eikä sen työvaliokunnassa. Kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erik von Frenckell puhui yksityisesti vastaanhangoittelevan Paavo Nurmen, 55-v, olympiasoihdun tuojaksi stadionille. KOK:n jäsenistä moni koki Nurmen valinnan mielenosoitukseksi vanhaa puheenjohtajaa J. Sigfrid Edströmiä ja järjestön vaalimaa amatörismiä vastaan. KOK:n yleissihteeri Otto Mayer arvosteli valintaa heti avajaisten jälkeen. Hän ei voinut käsittää, miten Suomi oli valinnut ammattilaisen olympiasoihdun stadionille tuojaksi. Uudeksi puheenjohtajaksi Helsingissä valittu Avery Brundage nosti asian esille vielä seuraavana vuonna kirjoittamassaan artikkelissa, jossa hän käsitteli olympismia.

Urheilu-uransa jälkeen Nurmi kunnostautui menestyneenä liikemiehenä, vaateliikkeen omistajana ja ennen kaikkea rakennusurakoitsijana. Nurmi kuoli 1973.


Liiteosio

Paavo Nurmi S 13.6.1897 Turku, K 2.10.1973 Helsinki. V Johan Fredrik Nurmi ja Matilda Wilhelmiina Nurmi.

Ura. Kansakoulu Paimiossa (nyk. Vistan yhteiskoulu); teollisuuskoulu 1921─23; koneteknikon tutkinto 1923. Viilaajana Turun telakalla, sittemmin konepajassa 1915─19; konepiirtäjä ─1926; automyyjä; asusteliike Paavo Nurmi Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja 1936─73; rakennusurakoitsija, isännöitsijä 1936─73. Paavo Nurmi Säätiön perustaja 1968. ”Ammattijuoksija”.

Luottamustoimet. Suomen Urheiluliiton johtokunnan jäsen, Suomen Urheiluliiton valmennus- ja koulutusvaliokunnan jäsen; Turun Urheiluliiton johtokunnan neuvotteleva jäsen 1923, 1926 sekä jäsen 1927─28.

Ansiomerkit. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan ritariristi 1925; Suomen Urheiluliiton kunniamerkki 1934; Suomen urheilun suuri ansioristi 1947; Helsinki-mitali 1973. Kuva kymmenen markan setelissä 1987─93; postimerkki 1945 (suun. Aarne Karjalainen), 1973 (suun. Paavo Huovinen), 1997 (suun. Juha Kettunen), eräitä postimerkkejä myös ulkomailla kuten Dominikaanisessa tasavallassa, Mongoliassa, St. Vincentissä, Paraguayssa, Puolassa sekä nykyisin Arabiemiirikuntiin kuuluvassa Umm al Qaiwanin sheikkikunnassa. Suomen Urheiluliiton myöntämä elinikäinen pääsylippu nro 1 kaikkiin Suomessa järjestettäviin kansallisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin. Juoksijapatsaan kuva Stadion-merkissä Helsingin olympiastadionin rahakeräystä varten; Helsingin olympiakisoissa 1952 juoksi olympiatulen stadionille ja sytytti sen kentällä sijaitsevaan tulimaljaan. Time-lehti valitsi Nurmen ennen Atlantan olympiakisoja (1996) kaikkien aikojen parhaaksi olympiaurheilijaksi. Suomalaiset valitsivat Nurmen 1999 kansanäänestyksessä vuosisadan suomalaisurheilijaksi. Tavannut lukuisia Yhdysvaltojen presidenttejä. Haudattu valtion kustannuksella.

Tuotanto. Kirjoituksia urheilusta, hänen tekstejään julkaisivat muun muassa Turun Urheiluliiton jäsenlehti Kisatorvi, Suomen Urheilulehti, Työväen Urheilulehti, Dagens Nyheter ja Associated Press, jonka tilaama juttusarja levisi ympäri maailmaa. [Toim. huom. ks. Suomen Urheilumuseon bibliografinen luettelo.] http://www.urheilumuseo.fi/paavonurmi/biblio.htm

Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia. Toim. Erkki Vettenniemi [koonnut Paavo Nurmen kirjoituksia antologiaksi]. Teos, Helsinki 2010.

Urheilusaavutukset. Olympiamitalit. Antwerpen (1920) 5000 m hopeaa (15.00,0), 10 000 m kultaa (31.45,8), maastojuoksu kultaa, maastojuoksu joukkue kultaa. Pariisi (1924) 1500 m kultaa (3.53,6), 5000 m kultaa (14.31,2), maastojuoksu kultaa (32.54,8), maastojuoksu joukkue kultaa, 3000 m joukkuejuoksussa kultaa (8.13,2). Amsterdam (1928) 5000 m hopeaa (14.40,0), 10 000 m kultaa (30.18,8).

Maailmanennätykset. IAAF:n virallisesta julkaisusta Progression of World Best Performances and Official World Records. * = epävirallinen ennätys. Tampere 10.10.1920, 25 000 m (1.26.29,6); Tukholma 22.6.1921, 10 000 m (30.40,2) sekä *6 mailia (29.41,2) (väliaika); Kokkola 10.8.1922, *3 mailia (14.14,4) (viestijoukkuetta vastaan); Turku 27.8.1922, 3000 m (8.28,6) (viestijoukkuetta vastaan); Tampere 4.9.1922, 2000 m (5.26,4); Tukholma 12.9.1922, 5000 m (14.35,4), *3 mailia (14.08,4) (väliaika); Tukholma 23.8.1923, maili (4.10,4), *1500 m (3.53,0) (väliaika); Tukholma 24.8.1923, 3 mailia (14.11,2); Kööpenhamina 17.9.1923, *3000 m (8.27,8) (viestijoukkuetta vastaan); Helsinki 19.6.1924, 1500 m (3.52,6), 5000 m (14.28,2), *3 mailia (14.02,0); Kuopio 31.8.1924, 10 000 m (30.06,2), *6 mailia (29.07,1) (väliaika); Berliini 24.5.1926, 3000 m (8.25,4); Tukholma 12.7.1926, 4x 1500 m (16.26,2) (Frej Liewendahl, Elias Katz, Niilo Koivunalho ja Paavo Nurmi); Tukholma 13.7.1926, 3000 m (8.20,4); Viipuri 17.7.1926, 4×1500 m (16.11,4) (Frej Liewendahl, Elias Katz, Niilo Koivunalho ja Paavo Nurmi); Kuopio 18.6.1927, 2000 m (5.24,6); Berliini 7.10.1928, 10 mailia (50.15,0), tunnin juoksu (19210 m); Lontoo 8.6.1930, 6 mailia (29.36,4); Tukholma 3.9.1930, 20000 m (1.04.38,4); Helsinki 24.7.1931, 2 mailia (8.59,6).

Paavo Nurmi piti sekä 5000 että 10 000 metrin matkojen maailmanennätyksiä hallussaan 2849 perättäistä päivää. Tämän ennätyksen rikkoi etiopialainen Kenenisa Bekele maaliskuussa 2012.

Paavo Nurmen sisäratojen maailmanennätykset Yhdysvaltojen kiertueilla 1925 ja 1929. IAAF ei rekisteröinyt sisäradoilla tehtyjä ennätyksiä virallisesti ennen vuotta 1987, joten Nurmen sisärataennätykset ovat epävirallisia. Yhdysvaltojen yleisurheilun kansallinen keskusjärjestö Amateur Athletic Union (AAU) hyväksyi vuonna 1925 virallisesti kolme uutta sisäratojen ME:tä: maililla, 2 maililla ja 3000 m:llä. MSG = Madison Square Garden. New York 1925, 1320 jaardia (3.03,8); Buffalo 1925, 1 maili (4.12); New York (MSG) 6.1.1925, 1 maili (4.13,6); New York (MSG) 6.1.1925, 1 500 m (3.56,0); New York (MSG) 6.1.1925, 5000 m (14.44,6); New York (MSG) 15.1.1925, 3000 m (8.26,8); New York (MSG) 15.1.1925, 1 ¾ mailia (7.55,6); Chicago 16.1.1925, 1 ¾ mailia (7.55,4); New York (Fordham) 17.1.1925, 2000 m (5.33,0); Buffalo 1925, 2000 m (5.22,4); New York 21.1.1925, 2 ¾ mailia (13.03); New York 21.1.1925, 2 ¼ mailia (10.32); New York 24.1.1925, 2000 jaardia (5.00,8); Buffalo 1925, 2000 jaardia (4.53,6); New York (MSG) 27.1.1925, ¾ mailia (3.03,8); New York (MSG) 28.1.1925, 1 ½ mailia (6.39,4); New York (MSG) 28.1.1925, 1 ¼ mailin (5.30,2); New York 30.1.1925, 1 1/8 mailia (4.58,0); New York (MSG) 3.2.1925, 2 ¼ mailia (10.19,0); New York 4.2.1925, 4000 m (11.55,6); New York 4.2.1925, 4000 jaardia (10.55,0); New York (Brooklyn) 7.2.1925, 2 mailia (9.08,0); Buffalo 12.2.1925, 1 ¼ mailia (5.23,0); Buffalo 12.2.1925, 2000 jaardia (4.59,6); New York (MSG) 14.2.1925, 2 mailia (8.58,2); New York 2.3.1925, 1 ½ mailia (6.39,4) (sivusi Nurmen omaa ME:tä); New York (Brooklyn) 4.3.1925, 1 1/8 mailia (4.55,8); Buffalo 7.3.1925, 1 maili (4.12,0); New York 12.3.1925, 3000 m (8.26,4); New York (MSG) 17.3.1925, 4000 jaardia (10.31,0); New York (MSG) 17.3.1925, 4000 metriä (11.30,8); New York (MSG) 17.3.1925, 2 ½ mailin (11.36,0); New York (Brooklyn) 19.1.1929, 3000 jaardia (7.43,3); New York (Brooklyn) 19.1.1929, 1 5/8 mailia (7.23,4); New York (Brooklyn) 19.1.1929, 2500 m (7.43,4); New York (MSG) 16.3.1929, 4 mailia (19.27,6); New York (MSG) 16.3.1929, 3 ¼ mailia (15.51,6); New York (MSG) 16.3.1929, 3 ½ mailia (17.05,0); New York (MSG) 16.3.1929, 3 ¾ mailia (18.28,6).

Olympiaennätykset. Pariisi 10.7.1924, 1500 m (3.53,6) ja 5000 m (14.31,2); Amsterdam 1928, 10 000 m, (30.18,8).

Suomenennätykset. * = epävirallinen ennätys. 800 m, Kuopio 18.8.1923, (1.56,3); 1500 m, Helsinki 17.9.1922 (3.59,8), *Lahti 22.7.1923 (3.59,8), Kotka 4.8.1923 (3.55,6), Tukholma 23.8.1923 (3.53,0), Helsinki 19.6.1924 (3.52,6), Helsinki 7.7.1928 (3.52,6); maili *Tukholma 10.7.1921 (4.13,9), Turku 26.8.1922 (4.19,1), Tukholma 23.8.1923 (4.10,4); 2000 m, Tampere 4.9.1922 (5.26,3), Kuopio 18.6.1927 (5.24,6); 3000 m, Turku 28.5.1920 (8.36,2) [Nurmen ensimmäinen Suomen ennätys], *Tukholma 12.8.1922 (8.35,8), Turku 27.8.1922 (8.28,6) [ainoa henkilökohtainen ME, jonka Nurmi juoksi Turussa], Kööpenhamina 17.9.1923 (8.27,8), Berliini 4.5.1926 (8.25,4), Tukholma 13.7.1926 (8.20,4); kaksi mailia, *Savitaipale 5.6.1922 (9.35,7), *Tampere 21.4.1923 (9.27,9), *Berliini 10.9.1926 (9.05,0); 5000 m, Helsinki 3.7.1920 (15.00,5), Tukholma 12.9.1922 (14.35.3), Helsinki 19.6.1924 (14.28,2); kolme mailia, *Tampere 31.7.1921 (14.54,30), *Turku 24.9.1921 (14.43.20), *Kokkola 10.8.1922 (14.14,4), *Tukholma 12.9.1922 (14.08,4); neljä mailia, *Turku 29.5.1921 (19.39,80), *Tukholma 12.9.1922 (19.29,3), *Viipuri 1.10.1924 (19.15,4); viisi mailia, *Viipuri 1.10.1924 (24.06,1); kuusi mailia, *Kuopio 31.8.1924, (29.07,1), *Lontoo 9.6.1930 (29.36,4); ½ tunnin juoksu, *Kuopio 31.8.1924 (9 957 m); 10 000 m, Tukholma 22.6.1921 (30.40,2), Kuopio 31.8.1924 (30.06,1); 15 000 m, *Berliini 10.10.1928 (46.49,5); tunnin juoksu, Berliini 7.10.1928 (19 210 m); 20 000 m, *Tukholma 3.9.1930 (1.04.38,4); 3000 m ej, *Tampere 22.6.1922 (9.54,8); 4×1500 m, *Tukholma 12.7.1926 (16.26,2) Frej Liewendahl, Elias Katz, Niilo Koivunalho ja Paavo Nurmi, Viipuri 17.7.1926 (16.11,3) Frej Liewendahl, Elias Katz, Niilo Koivunalho ja Paavo Nurmi, Turku 27.6.1933 (16.06,2) Arvo Suomela, Kaarlo Tuominen, Paavo Nurmi ja Harri Larva; 5×2000 m, Helsinki 3.7.1921 (29.39,4) Kosti Waldstedt, Allan Lindroos, Emil Venhola, Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi.

SM-mitalisijoitukset. 1919, 10 000 m pronssia (33.56,4); 1920, maastojuoksu kultaa (32.19,9) [murtomaajuoksussa mestaruusmitaleja ei ko. vuonna jaettu, koska reitti oli niin huonosti merkitty, että vasta 6., 7. ja 8. tulleet olivat juosseet sen oikein, Nurmi tosin voitti kilpailun], 1500 m kultaa (4.05,3), 5000 m kultaa (15.00,5); 1921, maastojuoksu kultaa (32.05,0), 800 m hopeaa (1.58,4), 5000 m kultaa (15.21,5), 10 000 m kultaa (33.02,6), 5×2000 m (Kosti Waldstedt [Vasa], Allan Lindroos [Lainto], Emil Venhola Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi) kultaa (29.39,4); 1922, maastojuoksu kultaa (31.38,5); maastojuoksu joukkue hopeaa (Paavo Nurmi, Emil Venhola, Allan Lindroos) (21 p.), 3000 m ej kultaa (9.54,2) [ensimmäistä kertaa SM-kisojen ohjelmassa], 5×2000 m (Kosti Waldstedt [Vasa], Emil Venhola, Allan Lindroos [Lainto], Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi] hopeaa (29.52,9), 1500 m kultaa (4.01,9); 1923, maastojuoksu joukkue jaettu hopeasija (23 p.), 800 m kultaa (1.56,3) [yleisö pyysi Nurmea esiintymään hieman ”ylimääräisesti”, koska 800 m:n juoksu oli ollut ”niin lyhyt”. Nurmi tuli kaikkien riemuksi seuraavana päivänä verryttelyhousut jalassa ja villapaita päällä 5000 m:n lähtöviivalle. Hän juoksi neljä kilometriä ryhmän hännillä ja karkasi sen jälkeen ylivoimaiseen voittoon. Viralliseksi mestariksi julistettiin kuitenkin Sameli Tala – toistakymmentä sekuntia huonommalla ajalla]; 1924, 10 000 m kultaa (30.32,2); 1925 ei osallistunut; 1926, maastojuoksu kultaa (28.52), maastojuoksu joukkue (Paavo Nurmi, Niilo Koivunalho, Lauri Koivunalho) hopeaa (16 p.), 5000 m kultaa (14.48,3), 10 000 m kultaa (31.12,2), 4×1500 m (Frej Liewendahl, Elias Katz, Niilo Koivunalho, Paavo Nurmi) kultaa (16.11,3); 1927, 5000 m kultaa (14.54,4); 1928, maastojuoksu kultaa (27.33), maastojuoksu joukkue (Paavo Nurmi, Niilo Koivunalho, Heikki Potila) hopeaa 22 p.; 1929 ei osallistunut; 1930, maastojuoksu kultaa (27.14), 10 000 m kultaa (31.04,6) [vuonna 1930 SVUL antoi määräyksen, että ainoastaan SM-kisoihin osallistuvat urheilijat saavat kilpailla ulkomailla. Nurmi osallistui hieman vastahakoisesti 10 000 m:lle ja voitti]; 1931 ei osallistunut; 1932, maastojuoksu pitkä matka kultaa (33.59,1); 1933, 1500 m kultaa (3.55,8).

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit. Veistokset: Paavo Nurmi -pronssiveistos (1925, Wäino Aaltonen, Ateneumin taidemuseon kokoelmat 1925─1983, 1993─, Helsinki), valokset lisäksi kopioina: Helsingin Olympiastadionin edessä (1952), Turussa Auransillan luona (1955), Olympiamuseon puistossa (Lausanne, Sveitsi, 1994), Jyväskylän yliopiston kampuksen puisto-alueella (alkuper. 1983─1993, valos 2001─), lisäksi sarjatuotantona 40 cm korkeita pienoispatsaita 1950-luvun alussa joilla rahoitettiin Otaniemen teekkarikylän urheilulaitoksia; Renée Sintenisin veistämä patsas Leipzigissa (1926); Carl Eldhin veistos Löparna (1937, Tukholman stadionilla, Nurmen ja Edvin Widen juoksu). Pääveistos (1949, Wäino Aaltonen).

Mitalit: Emil Wikström 1925; Wäinö Aaltonen 1952 (kaksi mitalia); Tauno Torpo 1957; Raimo Heino 1974; Paavo Nurmi –mitali jonka perinneyhdistys jakaa olympiadeittain Suomen parhaalle kesäkisojen urheilijalle (1999─). Olympiajuliste: Ilmari Sysimetsä 1940, 1952. Kullattu piikkari, New Yorkin maailmannäyttelyssä esillä 1939─40, Suomen Urheilumuseossa esillä 1943─. Paavo Nurmen kotitalo Turussa, museona (1997─).

Henkilön mukaan nimetty. Liikuntapaikat ja –tapahtumat: Paavo Nurmen kisat/Paavo Nurmi Games (1957─, Turku); maraton (USA:n Wisconsinissa 1970-luvun alkupuolelta lähtien); kansainvälinen kestävyysjuoksupalkinto (1976─, Länsi-Saksa); Paavo Nurmi Marathon (1992─, Turku); Paavo Nurmen stadion (1997─, Turku); Helsingin olympiastadionin eteläinen etukenttä (Paavo Nurmen kenttä); Paavo Nurmi 5k and 10 k run, The Finnish Grand Fest, Marquette, Michigan, USA (2005); Paavo Nurmi Run, Vancouver Finlandia Club (VFC), Finnish-Canadian Grand Festival.

Säätiöt, keskukset ja yhdistykset: Paavo Nurmi -keskus Turun yliopiston yhteydessä omana liikuntalääketieteellisenä yksikkönään (per. 1957); Paavo Nurmen Säätiö (per. 1968) tutkii sydän- ja verisuonitauteja sekä yleistä kansanterveyttä; Paavo Nurmen perinneyhdistys (per. 1991).

Kadut ja tiet: Paavo Nurmen katu Loimaalla vielä 1950-luvulla; Paavo Nurmen tie ja kuja (1977─, Helsinki); Paavo Nurmen puistotie, Turku.

Muut: Pastillit (Fazer 1926─39; vsta 1931 nimellä Kisa ja vsta 1932 Paavo-pastilli ilman Nurmen nimeä, kuva tosin säilyi); Finnairin ensimmäinen nelimoottorinen DC-8-suihkukone 1969; aurinkoa kiertävä pikkuplaneetta (löytänyt Yrjö Väisälä 1939, nim. ”Turku 221” vuoteen 1980); Paavo Nurmen satavuotisjuhlaraha 1997 (suun. Erkki Salmela); kansainvälinen palkinto (1997─, Paavo Nurmi Säätiö); kokoustila, Hotel Kämp, Helsinki. Vuoden 2012 kesäolympialaisten ajaksi Lontoon metron Barkingin asema nimetään väliaikaisesti Paavo Nurmen asemaksi.

Lähteet. Autio Veli-Matti. Nurmi, Paavo (1897─1973). Suomen kansallisbiografia 7. Negri-Pöysti. Toimituskunta: Matti Klinge (päätoimittaja) et al. Toimituspäällikkö: Aulikki Litzen (1993─2002). Studia biographica 3:7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2006. Saatavana myös sähköisessä muodossa: www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1786/ ; Kaila Toivo T. Paavo Nurmi. Elämä, tulokset ja harjoitusmenetelmät. WSOY, Porvoo 1925; Hannus Matti. Kultaiset kentät. Suomen yleisurheilun vuosisata. 100 vuotta Suomen yleisurheilun historiaa. WSOY, Helsinki 1999; Laitinen Esa. Juoksusta juoksuun. [Toim. huom! Paavo Nurmen juoksukilpailut koko uran ajalta]. Teoksessa Raevuori Antero. Paavo Nurmi. Juoksijain kuningas. WSOY, Porvoo 1988; Ritola Ville. Pantiin Ritolaksi. Toim. Jouko Lehtonen. Weilin + Göös, Helsinki 1974; Peltola Vesa-Matti. Huomionosoituksia maassa ja taivaassa. http://www.saunalahti.fi/~sut/nurmi.html ; Suomi voittoon – kansa liikkumaan. Suomen yleisurheilun 100 vuotta. Toimittanut Antti O. Arponen, Ingmar Björkman, Matti Hannus, Seppo Martiskainen, Urho Salo, Kalle Virtapohja ja Pentti Vuorio. Yleisurheilun tukisäätiö, Helsinki 2006; Sjöblom Kenth, Viita Ossi, Kokkonen Jouko, Laine Leena, Kanerva Juha, Itkonen Hannu ja Siukonen Markku. Sadan vuoden olympiadi. Suomalaisen olympialiikkeen historia. WSOY, Helsinki 2007; Talonen Jyrki. TuUL:n urheilu tilastoina 1901─2001. Teoksessa Talonen Jyrki. Sydän sykkii sataa. Turun Urheiluliitto 1901─2001. Turun Urheiluliitto, Turku 2001; Pesola Matti, Talonen Jyrki, Vesterinen Maria, Virtapohja Kalle, Lehmus-Valtonen Anne. Mustakeltaista sykettä. Tarinoita Turusta, turkulaisista ja Turun Urheiluliitosta. Turun Urheiluliitto, Turku 2011.

Kaunokirjallisuus ja oopperat: Hiilimurskan kuningas (runo, 1924, Reino ”Palle” Hirviseppä, säv. Harry Bergström); näytelmähahmo ”Paavo Ruoho” (1924, es. Joel Rinne Viipurin teatterissa); Olympian laakerit (runokokoelma, 1928, Kazimierz Wierzynski, Puola, kultaa olympialaisissa taidekilpailuissa); Paavo Nurmi (foxtrot, 1930, säv./san. Valto Tynnilä ja Martti Jäppilä, levyttänyt Hannes Kettunen ja Dallapé); Elämä, anna minulle ihanne –urheiluromaani (1936, Olavi ”Joel Laikka” Lastikka, omistettu Nurmelle). Paavo Nurmi on mainittu myös muun muassa Kalle Väänäsen ja Tatu Pekkarisen olympiarunoissa ja -kupleteissa. Maailman paras (1986, televisionäytelmä, Juha Vakkuri); Taulahäntä ja kivenhakkaaja (1994, näytelmä, Ilpo Tuomarila); Urheiluooppera Paavo Suuri (2000, Olympiastadion, Helsinki, säv. Tuomas Kantelinen, käsikirj. Paavo Haavikko); ”Paavo Suuri. Suuri juoksu. Suuri uni” –ooppera (2003, Turku, sisätiloihin sovitettu versio olympiastadionin esityksestä).

Dokumentit: Tiettävästi ensimmäinen suomalainen josta on tehty televisio-ohjelma (1940- ja 1950-lukujen taite, Yhdysvallat); Paavo Nurmi – mies ja aika (1978, Peter von Bagh ja Markku Koski); Paras kaikista (1997, Tuomo Kaminen ja Juha-Pekka Ristmeri); japanilainen dokumentti kuvattu Turussa ja Helsingissä (2004).

Kirjoittaja(t): Ossi Viita

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 6571 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry