Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Mikkola, Heikki (1945–)

Nelinkertainen maailmanmestari motocrossissa, maanviljelijä.

Moottoripyöräilijä ja maanviljelijä Heikki Mikkola on eräs kaikkien aikojen parhaista motocrossajajista. Mikkola teki Suomen tunnetuksi motocrosspiireissä ja motocrossin tunnetuksi Suomessa. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.


Heikki Mikkola aloitti moottoriurheilu-uransa soramontuissa mopoilla, ja mopoja hajosi kovaa tahtia. Vimma ajamaan oli niin kova, että Mikkola hankki salaa isältään 16-vuotiaana ja ajokortittomana kolmivaihteisen Ducatin. Pyörä vietiin takaisin Arvi Pusan liikkeeseen. Mikkola pelasi pesäpalloa, jääkiekkoa, hiihti ja hyppäsi mäkeä Lopella, silti moottoripyöräilyura oli jo nuorena hänelle tärkeintä. Hän kohahdutti ajamalla kaksi päivää tasaväkisesti Päijänneajossa 1967 vain 22-vuotiaana maajoukkuemies Kalevi Vehkosta vastaan. Vehkosen voitto motocrossosakilpailussa 1968 oli vasta kolmas suomalaisen ajajan saavuttama voitto maailmanmestaruustason osakilpailussa moottoripyörälajit mukaan lukien. Vain Rauno Aaltonen (1957) ja Aarno Erola (1962) olivat yltäneet voittoon ennen Vehkosta. Mikkola oli kisassa ylivoimaisesti paras maajoukkueeseen kuulumattomista kuljettajista. Samana vuonna (1967) hän sai ensimmäisen MM-pisteensä. Mikkola oli aloittanut varsinaisen kilpauransa 1964 ja läpimurto kansainväliselle huipulle tapahtui 1968. Mikkola alkoi kiertää kansainvälistä motocrossin mestaruussarjaa 1968 ja 1969 hän ajoi Vehkosen kanssa kaikki MM-osakilpailut. Mikkola voitti MM-osakilpailuja myös Hyvinkäällä ja Ruskeasannan radalla Vantaalla. Sarjan suurin nimi oli tällöin belgialainen Joel Robert.

Heikki Mikkola sijoittui MM-sarjassa neljänneksi 1970 vastustajien tallimääräyspelin takia. Tavoitteeksi asetettu kuudes sija ylittyi selvästi. Elokuussa Belgian osakilpailussa Mikkola oli perheineen majoittautunut asuntovaunuun, mutta oli kovassa kuumeessa. Läheisessä talossa asunut perhe kutsui hänet aamukahville, mutta Mikkola ei päässyt paikalle. Talon väki hoivasi kolme päivää kovassa kuumeessa ollutta Mikkolaa. Talon isännästä, Georges Meekersistä tuli Mikkolan ystävä ja manageri. Aktiiviaikana Mikkola asui asuntovaunussa; hänellä oli myös asunnot Hyvinkäällä ja Belgiassa. Mikkola maksoi veroja Belgian valtiolle vuodesta 1971.

Kausi 1970 oli tärkeä Mikkolan ammattiuran kannalta. Husqvarnan tehdas Ruotsissa alkoi antaa hänelle motocrosspyörän osia ensin alennuksella ja lopulta lukua pitämättä. Tehdas tarjosi kolmen vuoden sopimusta, koska luotti Mikkolaan. Tallikaveriksi tuli ruotsalainen Håkan Andersson. ”Hessu” ja ”Husse” muodostivat tehokkaan tiimin, mutta japanilainen Suzuki osoittautui resursseiltaan vielä voimakkaammaksi 1971. Seuraavana vuonna Mikkola siirtyi 250-kuutiosenttimetrisistä 500-kuutioisiin ja 1973 jälleen 250-kuutioisiin. Toisin kuin esimerkiksi ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarinen, Heikki Mikkola ei ajanut eri luokkia samanaikaisesti.

Kevääseen 1974 mennessä ”Hessu” oli saavuttanut jo kaksi MM-pronssia ja kaksi neljättä tilaa MM-sarjassa. Tavoitteet olivat kuitenkin korkeammalla. Ensimmäinen mestaruus näytti Juha Kärkkäisen mukaan tilastojen perusteella helpolta, mutta sitä se ei ollut. Paineet olivat valtavat ja laji riskialtis. Mikkolan päävastustaja oli rehti ja kovakuntoinen belgialainen Roger de Coster. De Costerin alkukausi oli mennyt loukkaantumisen takia huonosti. Suzukilla ajanut De Coster ja Mikkola hallitsivat motocrossin 500-kuutioisten luokkaa vuodesta 1971 vuoteen 1978. Miehet tulivat silti erinomaisesti toimeen keskenään ja iloitsivat toisensa menestyksestä. Mikkola ei koskaan kadehtinut vastustajiensa menestystä.

Vaikka ensimmäinen mestaruus oli Mikkolan kaikkien unelmien täyttymys, oli toinen mestaruus ammatillisesti hänen uransa huipentuma, koska Husqvarna ei ollut enää parhaiden pyörien veroinen. Mikkola oli ajanut 500-kuutioisissa, mutta tehdas halusi hänet 250-kuutioisiin myydäkseen pienempiä pyöriään paremmin. Pyörä vastasi päällisin puolin kaupassa myytyä lukuun ottamatta esimerkiksi ketjujen vahvistusta. Vaikka pyörä painoi lähes 10 % enemmän kuin kilpailijamerkkien ja siinä oli vähemmän tehoakin, Mikkola voitti heti mestaruuden myös pienemmässä luokassa 1976. Mikkola johti sarjaa alusta loppuun, mutta ratkaisu tapahtui vasta viimeisessä kisassa. Toiseksi sijoittui neuvostoliittolainen KTM-kuski, vuoden 1974 maailmanmestari, Gennadi Moisejev. Mikkola oli ensimmäinen motocross-kuljettaja, joka voitti molemmissa luokissa maailmanmestaruuden.

Mikkola vaihtoi 1977 Husqvarnan japanilaiseen moottoripyörävalmistajaan Yamahaan. Tallikaverina oli jälleen Håkan Andersson. Japanilaisten kilpailuosasto oli useine mekaanikkoineen tehokas. Mestaruudet tulivat jälleen ensi yrittämällä vuosina 1977 ja 1978. Kovimmat vastustajat olivat nyt belgialainen ”lentävä hammaslääkäri” Gerrit Wolsink ja Hondalla ajanut Yhdysvaltain Brad Lackey. Mikkolan ylivoimaisista voitoista iloittiin Japanin tehtailla saakka ja resursseja lisättiin kuin tulosta tuli. Neljäs maailmanmestaruus lähinnä vain motivoi seuraavaan kauteen.

Motocross muistuttaa kuntovaatimuksiltaan soutua ja hiihtoa, paitsi, että se on röykytyksineen huomattavasti vaarallisempaa. Mikkolan ura oli täynnä loukkaantumisia. Hän rikkoi käsiään, ranteitaan, hampaita, sormia, varpaita, olkaluunsa ja polvensa; jopa selkärankaan tuli pari murtumaa. Myös Euroopan kiertäminen autolla oli raskasta. Sitkeys, päättäväisyys ja voitontahto pitivät kuitenkin kovakuntoisen Mikkolan huipulla; usein hän tuli joukon takaa ykköseksi huononkin lähdön jälkeen. Mikkolan lepopulssiksi mitattiin joskus jopa 40, joka on verrattavissa kenen tahansa huippu-urheilijan lepopulssiin. Juhani Melartin mukaan Mikkola jalosti lahjakkuutensa kovalla työllä maailmanmestaruudeksi, ja kasvoi urallaan urheilijana ja ihmisenä.

Heikki Mikkola lopetti uransa kauteen 1979. Hän sijoittui tällöin sarjassa viidenneksi. Vuosina 1981 ja 1982 hän johti Yamahan motocross-tallia, mutta siirtyi tämän jälkeen viljelemään Lopen Läyliäisten Jalastuksen tilaansa.


Liiteosio

Heikki Antero Mikkola S 6.7.1945 Mikkeli. V Toivo ja Helvi Mikkola.

Ura. Riihimäen seudun ammattikoulussa maatalouskonekorjaaja linjalla 1962─64.

Motocrossin ammattiajaja Husqvarnalla 1971─76, Yamahalla 1977─79; Yamahan motocross tallin johtaja 1981─82; maanviljelijä Lopella 1980─2005.

Luottamustoimet. Lopen kunnanvaltuuston jäsen (kok.) 1985─92.

Ansiomerkit. Toinen Vuoden urheilija -äänestyksessä 1977; AMA Motorcycle Hall of Fame 2006. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.

Tuotanto: –

Urheilusaavutukset. Motocrossin alle 500-kuutioisten maailmanmestari 1974, 1977, 1978, hopeaa 1975, pronssia 1973; motocrossin alle 250-kuutioisten maailmanmestari 1976, pronssia 1973; kahdeksan Suomen mestaruutta motocrossissa ja yksi jääradalla. Yksi moottorikelkkailun Suomen mestaruus (luokka 350 kuutiota).

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty: –

Lähteet. Kärkkäinen Juha. Heikki Mikkola. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1997. [Julkaistu 11.10.2005]. [Viit. 2.9.2013]. www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1932/ ; Melart Juhani. Heikki Mikkola, maailmanmestari. Weilin & Göös / Amer-yhtymä Oy, Espoo 1978.

Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 5672 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry