Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Kaskela (Caselius), Akseli (1900–1979)

SVUL:n pitkäaikainen puheenjohtaja, Suomen Urheiluopiston johtaja, liikuntakulttuurin kehittäjä ja johtaja, sosiaalineuvos

Akseli Kaskelan luottamustehtävien laaja-alaisuus hakee vertaistaan. Varsinaisten työtehtävien lisäksi hän toimi yli kolmenkymmenen merkittävän kansalaisjärjestön ja liikuntakulttuurijärjestön puheenjohtajana 1920-luvulta 1970-luvulle. Kaskelan urheilu- ja liikuntaurassa voidaan nähdä ajallisesti kolme painopistekautta; talvisotaan saakka hänen työssään korostuivat koulutus- ja kasvatustehtävät, 1940-luvulla kuntoliikunta ja loppu-uralla huippu-urheilu. Kaskelan toiminta käsitti niin seuratason, kansalliseen olympialiikkeen, kuntoliikuntajärjestöt kuin akateemisen urheiluliikkeenkin. Hänelle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1958.


Akseli Kaskela syntyi 26. maaliskuuta 1900 Varkaudessa. Nuoruuden urheilussa Kaskelan kovin saavutus oli Sortavalan suojeluskuntapiirin mestaruuskilpailun 25 km marssin voitto. Viittätoista kiloa hiekkaa ja 150 patruunaa mukanaan kuljettanut Kaskela menetti tajuntansa maaliin päästyään ja heräsi tunnin kuluttua sairaalassa. Kymmenottelun Suomen mestaruuskilpailussa hän sijoittui neljänneksi ja menestyi paikallistasolla myös hiihdossa, jalkapallossa, pesäpallossa ja uinnissa.

Kaskela toimi Vierumäellä sijaitsevan Suomen Urheiluopiston ensimmäisen johtokunnan sihteerinä ja laati opistolle opetussuunnitelman. Sukunimensä Caseliuksesta Kaskelaksi 1927 suomentanut urheiluvaikuttaja valittiin seuraavana vuonna opiston johtajaksi. Johtajana Kaskela loi mallia Suomen urheilujohtamiselle. Apua hän sai Tuusulan päällystökoulun suojeluskuntajärjestön urheilukurssien ohjelmista ja toimeenpanosta. Tämä näkyi Urheiluopistolla koulutuksessa, jossa korostettiin isänmaallisuutta, ahkeruutta, johdonmukaisuutta, täsmällisyyttä ja toveruutta. Vuonna 1977 kirjoitettiin, että Akseli Kaskela ja Urheiluopisto ovat yhtä.

Vierumäellä työskentely ja asuminen herättivät Kaskelassa kiinnostuksen luontoa, hiihtoa ja retkeilyä kohtaan. Hän oli perustamassa Suomen Retkeilymajajärjestöä toimien sen puheenjohtajana ja myöhemmin toiminnanjohtajana. Lisäksi Kaskela oli mukana perustamassa kunto- ja virkitysliikuntaan keskittynyttä Suomen Latua 1938. Hän torjui 1943 SVUL:n vaatimukset Ladun toiminnan integroimisesta Hiihtoliiton toimintaan – jälkimmäinen edustikin enemmän hiihtourheilun kilpailullista puolta.

Kaskelan nousu urheilujohtajien kärkikaartiin perustui hänen vankkaan aatteellisuuteensa ja persoonalliseen esiintymiseensä. Pitkänä (190 cm), vankkana ja asiantuntevana hän herätti luottamusta urheilupiireissä. Kaskelan lähtökohtana oli, että liikunnan tuli antaa kansalaisille riemastuttavia elämyksiä ja heijastaa toimintaa maan hyväksi. Vaikka liikelaitosten ja tehtaiden johtajat kannattivat urheilua ja liikuntaharrastusta, aiheuttivat neuvottelut työpaikkaliikunnasta 1944 ongelmia. Työnantajilla ja työntekijöillä oli erilaisia käsityksiä liikunnan lajeista ja laadusta. Liike- ja teollisuuslaitoksiin alettiin kuitenkin palkata liikunnanohjaajia ja perustaa urheilutoimikuntia. Teollisuuden liikuntakasvatusmenot ylittivät jo 1946 urheilun veikkausvoittovaroista saaman valtionavun.

Kaskelan uran huippuhetki oli Helsingin olympiakisojen järjestelytoimikunnan varapuheenjohtajuus. Taustana valinnalle oli Kaskelan rooli kansallisten kilpailuiden järjestäjänä ennen sotia. SVUL:n organisaatiouudistusta laadittaessa 1930-luvun taitteessa Kaskela riitautui Urho Kekkosen kanssa. Kahden itsepäisen ja vahvatahtoisen miehen riita jatkui vielä Kekkosen tultua Suomen presidentiksi 1956. Kaskela kritisoi presidentinvaaleissa Kekkosta kannattaneita urheilujohtajia, mikä ei jäänyt presidentiltä huomaamatta.

SVUL ja TUL (Työväen Urheiluliitto) toimivat sodan jälkeen joskus riitaisassakin yhteistyössä. Kaskela ajoi liittojen yhdistämistä ja vastusti puoluepolitiikan sotkemista urheilujärjestöjen toimintaan. Riita vaikutti muun muassa siihen, ettei Rooman olympiakisoihin 1960 voitu lähettää parasta mahdollista joukkuetta, vaikka itse presidentti toimi liittojen välisen riidan sovittelijana. Kaskela toimi Suomen Valtakunnan Urheiluliitoksi muuttuneet SVUL:n puheenjohtajana ja edusti kirjaimellista kansainvälisten sääntöjen noudattamisen linjaa. SVUL:n ja TUL:n yhteistoiminta alkoi muuttua kitkattomammaksi 1960-luvulla, mutta liitot eivät onnistuneet sopimaan riitojaan ja yhteinen urheiluliitto jäi perustamatta Kaskelan monista sovitteluyrityksistä huolimatta.

Varsinaisen työuransa Akseli Kaskela teki urheiluopettajana, urheilutarkastajana ja Suomen Urheiluopiston johtajana sekä Puunjalostusteollisuuden Työnantajain Keskusliiton sosiaaliasiamiehenä ja Työnantajain Keskusliiton urheiluasiamiehenä 1941─1965. Retkeilyn ohella matkailu kuului Kaskelan harrastuksiin. Hän myös kirjoitti lehtiartikkeleita kuntoliikunnasta, järjestöpolitiikasta, koulutustoiminnasta, isänmaallisesta maanpuolustusurheilusta, liikuntakasvatuksesta, valmennustyöstä ja urheilun sekä voimistelun teoriasta.

Kaskelaa voidaan verrata Suomen urheilun isään: Ivar Wilskmaniin. Molemmat miehet toimivat SVUL:n puheenjohtajina, opettivat yliopistossa, kirjoittivat ahkerasti, johtivat olympiajoukkuetta, pätevöityivät ulkomailla ja puhuivat kansanliikunnan puolesta. Poliittisesti oikealle sijoittunut Kaskela ei aina saanut TUL:n edustajien hyväksyntää, mutta hänen peräänantamattomuuttaan ja työnsä tuloksia arvostettiin yleisesti urheilupiireissä.


Liiteosio

Akseli Kaskela (vuoteen 1927 Caselius) S 26.3.1900 Varkaus, K 27.5.1979 Helsinki. Isä rovasti Anshelm Bernhard Caselius ja äiti Ida Alina Stenius.

Ura. Ylioppilas Sortavalan lyseosta 1921; voimistelunopettaja 1925; reserviupseerikurssi 1926; kasvatusopin tutkinto 1928; näytteet Suomalaisessa Normaalilyseossa voimistelun ja terveysopin virkoja varten 1929.

Suomen Urheilulehden toimittaja 1924─25; Suojeluskunnan yliesikunnan urheiluosaston vanhempi apulainen ja tarkastaja 1925─28; Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen opettaja 1925─28; Vankeinhoitolaitoksen liikuntakasvatusohjaaja 1927─30, Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen urheiluopettaja 1928─33 (hoitanut myös ylioppilaiden voimistelu- ja urheiluharjoituksia 1940─41); Teknillisen Korkeakoulun voimistelun ja urheilun opettaja 1928─32; Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) urheilutarkastaja 1928─30; Suomen Urheiluopiston johtaja Vierumäellä 1928─39, (josta v.t. johtajana 1928─32); Olympian päätoimittaja 1938─39; Suomen Retkeilymajajärjestön perustajajäsen, puheenjohtaja sekä toiminnanjohtaja 1939─41; Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton sosiaaliasiamies, Suomen Työnantajain Keskusliiton urheiluasiamies 1941─65; Massaurheilun (myöh. Ladun) päätoimittaja 1943─50.

Luottamustoimet. Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton olympialaisen valmennuskomitean sihteeri 1923─24; Suomen Akateemisen Urheiluliiton perustaja- ja johtokunnan jäsen 1924─26, puheenjohtaja 1926─34; Suomen Voimistelunopettajaliiton sihteeri 1926─27, johtokunnan jäsen 1931─32; Ylioppilasvoimistelijain puheenjohtaja 1928; Suomen Urheiluopiston sihteeri 1927─39, puheenjohtaja 1949─62, hallintoneuvoston puheenjohtaja 1963─74; Suomen Hiihtoliiton 1. johtokunnan jäsen 1934─35, varapuheenjohtaja 1936─37, puheenjohtaja 1954─60; Suomen Ladun hallituksen jäsen 1937─39, puheenjohtaja 1940─50, neuvottelukunnan puheenjohtaja 1947─51; Suomen Oppikoulujen Urheilijain Liittoneuvoston puheenjohtaja 1941─42; Suomen Urheiluliiton koulutus- ja valmennusvaliokunnan jäsen 1943─47; Suomen Painiliiton propagandavaliokunnan jäsen 1944─47; Suomen Pesäpalloliiton laajennetun liittojohtokunnan jäsen 1946─49; SVUL:n hallituksen jäsen 1944─, varapuheenjohtaja 1948─51, 1956─59, puheenjohtaja 1960─71, kunniajäsen; Helsingin kaupungin urheilu- ja retkeilylautakunnan jäsen 1946─50; Vuokatin Urheiluopiston säätiön perustaja ja johtokunnan puheenjohtaja 1947─50, 1955─56, edustajiston puheenjohtaja 1956─61; Suomen Kansan Ryhtiliikkeen hallintoneuvostossa 1949─; Suomen Liikuntatieteellisen Seuran jäsen ja sosiaalijaoston puheenjohtaja 1949─; Suomen Olympiakomitean jäsen 1949─, varapuheenjohtaja 1956─62, puheenjohtaja 1963─69, kunniajäsen; Helsingin Olympiakisojen järjestelytoimikunnan varapuheenjohtaja 1949─55; Valtion urheilulautakunnan jäsen 1949─, varapuheenjohtaja 1950─59; Suomen Urheilumuseosäätiön hallintoneuvoston puheenjohtaja 1953─76.

Suomen Retkeilymajajärjestön hallituksen puheenjohtaja 1935─38, 1942─47; Suomen Yleisradion ohjelmaneuvoston jäsen 1947─55; Opintorahastoyhdistyksen hallintoneuvostossa 1950─; Suomen Matkailuyhdistyksen hallituksessa 1947─, puheenjohtaja 1950─66, kunniajäsen; Oy Veikkaus toimisto Ab:n hallintoneuvoston jäsen 1949─, varapuheenjohtaja 1952─55; Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen neuvottelukunnan jäsen 1955─; Matkaravinto Oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1959─66.

Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 1958; Suomen olympialainen ansioristi; Berliinin olympiakisojen II luokan kunniaristi; Islannin urheilun arvomerkki; Itävallan olympialainen arvomerkki; Norjan urheilun arvomerkki; Ranskan Mérite Sportifin kult. ansiomerkki.

Sosiaalineuvos 1950. Suomen Leijonan kultainen ansioristi; Vapaudenristi 3 mk; Vapaudenristi 4 mk.; Vapaussodan muistomitali (suojeluskunta); Suojeluskuntain arvomerkki; Talvisodan muistomitali; Jatkosodan muistomitali; Brasilian Etelän Ristin R; Islannin Haukan K 1 tk,; Ruotsin Vaasa-r. R.

Kunniajäsenyydet: Liikuntatieteellinen Seura; Suomen Liikunnanohjaajat; SVUL:n nuoret; Suomen Oppikoulujen Urheiluliitto; Japanin Hiihtoliitto; Kansainvälinen Urheilun Tutkimussäätiö; Ounasvaaran Hiihtoseura.

Tuotanto. Urheilijan taskukirja. Toimittanut Akseli Kaskela. WSOY, Porvoo 1932; Suksikortti. Sisältää suksien normaalipituuden määräämisen hiihtäjän painoon ja pituuteen verrattuna sekä suksien paahtamis- ja voiteluohjeet. Omakustanne, Vierumäki 1933; Talviurheiluvälineet. Ohjeita välineiden hankinnassa ja hoidossa, yhdessä ”Sorjosen” kanssa. Urheilutarpeita, Helsinki 1934; Suomen suurkisat. Toimittanut Leo Lahtinen. Toimituskunta V. A. M. Karikoski, Akseli Kaskela, Lauri Santala. Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto, Helsinki 1948. Lehtiartikkeleita kuntoliikunnasta, järjestöpolitiikasta, koulutustoiminnasta, isänmaallisesta maanpuolustusurheilusta, liikuntakasvatuksesta, valmennustyöstä ja urheilun sekä voimistelun teoriasta.

Urheilusaavutukset. Sortavalan suojeluskuntapiirin mestaruuskilpailun 25 km marssin voitto (1919); korkeushypyn akateeminen mestari; kymmenottelun Suomen mestaruuskilpailujen neljäs sija. Menestyi paikallistasolla myös hiihdossa, jalkapallossa, pesäpallossa ja uinnissa.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit. A. Tukiainen (1966); A. Tukiainen, pronssinen rintakuva (1971), Suomen Liikunta ja Urheilu, Suomen Urheilumuseo.

Maalaukset: Aale Hakava, Suomen Urheiluopisto, Vierumäki; O. Heickell (1979), Suomen Liikunta ja Urheilu.

Henkilön mukaan nimetty. Urheiluopiston päärakennus, Vierumäki.

Lähteet. Klemola Heikki. Kaskela, Akseli (1900─1979). Julkaistu 25.8.2000. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. SKS. [www]. [Viitattu 19.3.2013]. www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/7472/

Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen & Heikki Roiko-Jokela

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 4630 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry