Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Häkkinen, Kalevi (1928–2017)

Nopeuslaskun uranuurtaja Suomessa ja maailmanmestari, hiihto-opettaja, valmentaja, maanviljelijä

Nopeuslaskun maailmanmestarin ja uranuurtajan Kalevi ”Häkä” Häkkisen urheilusaavutukset ovat tunnetumpia maailmalla kuin Suomessa. Hänen tuli tunnetuksi, paitsi menestyksestään, myös intohimoisesta harjoittelustaan. Parhaisiin tuloksiinsa hämmästyttävän pitkän uran tehnyt Häkkinen ylsi yli 60-vuotiaana. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.


Kalevi Häkkinen syntyi Hankasalmella 12. maaliskuuta 1928. Vanhemmat, Taneli ja Ida Häkkinen, olivat työhön sydämestään omistautuneita talonpoikia. Kristillinen kasvatus ja arvomaailma olivat Häkkisen saamia, koko elämän ajan kantaneita ohjeita. Urallaan Häkkinen toimi maanviljelijänä, hiihtovalmentajana ja tuote-esittelijänä. Sodan vuoksi Häkkisen opintie kapeni vain neljään vuoteen. Veljen haavoituttua sodassa piti Häkkisen osallistua ikäistään enemmän kotitilan hoitoon. Ankara työnteko mottimetsissä ja pelloilla sekä urheilukilvoittelu sävyttivät Häkkisen nuoruutta.

Kalevi Häkkinen aloitti urheilu-uransa seiväs- ja mäkihypyllä sekä aitajuoksulla, kunnes siirtyi alppihiihtoon, jossa saavutti SM-hopeaa 1951. Varsinaiseksi lajikseen Häkkinen valitsi mäkilajeista hurjimman: syöksylaskun. Sodan jälkeisessä Suomessa tämänkaltaiset lajit olivat eksoottisia, elitistisiä ja kalliita. Pänkäläisen mukaan Häkkinen möi 1950 takkinsa ja matkusti Ruotsiin Jällivaaraan; osa paluumatkasta meni jäniksenä. Jällivaarassa Häkkinen pääsi laskemaan ensimmäistä kertaa isosta rinteestä. Omatoiminen ja kekseliäs Häkkinen opiskeli ruotsia, englantia ja italiaa kasvatusopillisen korkeakoulun (nykyinen Jyväskylän yliopisto) kirjekursseilla.

Huolimatta Suomen heikoista harjoitteluolosuhteista Häkkinen sijoittui 1956 Cortina d’Ampezzon olympialaisissa 23:nneksi. Sivulajeistaan – pujottelusta ja suurpujottelusta – Häkkinen sai sijat 40 ja 46. Häkkinen sijoittui 1958 alppiyhdistetyssä Badgasteinin MM-kisoissa 26:nneksi ja karsiutui syöksylaskun 40 parhaan loppukilpailusta. Häkkistä ei pettymyksekseen valittu edustamaan Suomea Squaw Valleyn 1960 kisoihin. Uusia ja elitistisinä pidettyjä lajeja ei arvostettu. Arvostusta tuli myöhemmin, kun 1976 Häkkinen palkattiin Innsbruckin olympialaisiin alppilajien Suomen päävalmentajana.

Häkkinen siirtyi parempien harjoitteluolosuhteiden perässä hiihto-opettajaksi Chileen. Kielitaidoton ja rahaton seikkailija kukisti vastoinkäymisensä ja osallistui nopeuslaskukilpailuihin ympäri Etelä-Amerikkaa. Häkkinen, Cran Capo (suuri päällikkö), voitti 1959 Etelä-Amerikan mestaruuden sekä pujottelussa että suurpujottelussa. Hän oli 1960 olympialaiskoneesta jäämisen vuoksi lähellä muuttaa Chileen pysyvästi. Häkkinen siirtyi nopeuslaskuun 1960-luvulla. Hankasalmelainen maanviljelijä, Häkkinen, laski 1964 maailmanennätysnopeuden 172,412 km tunnissa Italian Cerviniassa. Ennätyksen rikkoi tosin samassa kilpailussa vielä monta miestä. 23. heinäkuuta 1968 Kalevi Häkkisen unelma toteutui, kun hän voitti Cerviniassa nopeuslaskun maailmanmestaruuden; ennätystä ei tosin tällä kertaa tullut. Kisaa pitkitettiin toista vuorokautta tahallisesti. Mestaruus ei Suomessa huomiota saanut, esimerkiksi Aamulehdessä siitä oli vain lyhyt maininta.

Vuosi 1968 oli Häkkiselle muutenkin menestyksekäs. Suomen mestaruutta seurasi nopeuslaskun maailmanennätys, jota hän paransi 1970 – 42-vuotiaana – kolme kertaa yltäen lopulta 182,555 km:n nopeuteen. 1970-luvun puolessavälissä Häkkisen uraan tuli kolmen vuoden tauko, kun kilpailuihin osallistuminen kiellettiin yli 35-vuotiailta. Sääntö peruttiin 1976. Häkkisen kovimmaksi viralliseksi tulokseksi tuli 205,011 km/h, jonka hän laski 60-vuoden iässä.

Kalevi Häkkinen tuli tunnetuksi intohimoisesta harjoittelustaan. Italialaisen Lancia-rallitallin päällikkö Cesare Fiorio rakennutti 1972 telineet, jolla Häkkinen saattoi harjoitella kallistuksia auton katolla Monzan F1-radalla. Sittemmin rallin maailmanmestaruuden 2000 ja 2002 voittanut Marcus Grönholm ajoi Häkkinen katollaan 209 kilometrin tuntinopeutta Hämeenlinnan moottoritiellä. Juoksun Euroopan mestaruuden 1971 voittanut ”Julma” Juha Väätäinen laati Häkkiselle juoksuharjoitteita.

Suomalainen nopeuslasku nousi Häkkisen innoittamana maailman huipulle 1980-luvulla ja 2000-luvun pujottelumenestykseenkin Häkkisen elämänuralla lienee ollut merkittävä vaikutus. Albertvillen olympialaisissa 1992 nopeuslasku oli näytöslajina. Naisten kilpailun voitti nopeudella 219,245 km maailmanennätyksen 1988 tehnyt Tarja Mulari. Pertti Leppälä oli laskenut 30.3.1986 Ranskan La Clusaz’n rinteillä 206,190 km:n tuntinopeutta ja voittanut nopeuslaskun maailmanmestaruuden. 63-vuotias Häkkinen itse laski ränniin esilaskijana ainakin 210 km tunnissa – nopeutta ei virallisesti mitattu esilaskijalta. Häkkinen palasi Albertvilleen 1995 ja laski uusitulla radalla 203 km/t. Kalevi Häkkinen oli jo 1960-luvulta lähtien valmentanut suomalaisia alppihiihtäjiä, lisäksi hän suunnitteli mäkihyppykypärän ja opetti laskutekniikkaa maasto- ja ampumahiihtäjille.

Suomalaisen hiihdon uusi päävalmentaja Immo Kuutsa pyysi 1976 Häkkistä opettamaan hiihtäjiä laskemaan jyrkätkin rinteet täysillä. Häkkisen opit auttoivat osaltaan Marja-Liisa Kirvesniemen Sarajevon olympialaisten (1984) voittohiihtoon. Hiihtoliiton ja Kalevi Häkkisen yhteistyö loppui hetkeksi dramaattisissa Lahden 2001 MM-hiihdoissa. Kun tiedot viidestä dopingkäryistä julkistettiin, Häkkinen istui autoonsa ja ajoi pettyneenä kotiinsa.

Häkkinen uskoi kuitenkin Lahden kisojen jälkeenkin puhtaaseen urheiluun; kovalla valmentautumisella ja sinnikkyydellä tavoitteet on mahdollista saavuttaa myös puhtain keinoin. Häkkisen mukaan huippu-urheilu on ollut ”armotonta kamppailua” jo ennen suuren rahan tuloa mukaan. Taistelussaan dopingia vastaan Häkkinen korostaa kovempia rangaistuksia ja terveempää henkeä; Häkkisen oman uran aikana ystävyyssuhteet olivat tärkeämpiä kuin suuret rahapalkkiot.

Häkkisen mielestä yhdistetyn henkilökohtaisen maailmanmestaruuden Sapporossa 2007 voittanut Hannu Manninen laskee suomalaisten hiihtäjistä kaikkein virtaviivaisimmin. Kunnia Mannisen laskuasennosta kuuluu kuitenkin Häkkisen mielestä vain tämän valmentajaisälle Jorma Manniselle. Yhteistyö Hiihtoliiton kanssa on jatkunut, Lahdesta huolimatta, taas 2006 lähtien.

Kalevi Häkkisen vaatimattomuudesta kertoo, että hänen saatuaan elämäntyöstään palkinnon Suomen urheilugaalassa 2012, Häkkinen oli lähteä perheensä luo Hankasalmelle, kunnes järjestäjät soittivat hänet paikalle pitämään voittopuhetta. Puheessaan Häkkinen kiitti perhettään saavutuksiensa mahdollistamisesta. Häkkinen on tehnyt metsätöitä ja kuntoillut; juossut, pyöräillyt, voimistellut sekä hiihtänyt yli 80-vuotiaanakin. Huippu-urheilu-ura loppui jalan katkeamiseen 2003. Nyky-Suomessa hän peräänkuuluttaa nuorten liikuntaa ja aktiivista vapaaehtoistyötä urheilun saralla.


Liiteosio

Kalevi Häkkinen S 12.3.1928 Hankasalmi. V Taneli ja Ida Häkkinen.

Ura. Maanviljelijä, hiihtovalmentaja ja tuote-esittelijä.

Luottamustoimet: –

Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi 2004; Hannu Koskivuori -mitali nro 21 (2005); Suomen urheilugaalan elämäntyöpalkinto 2012.

Tuotanto: –

Urheilusaavutukset. Nopeuslaskun maailmanennätyksiä 1964─1970; syöksylaskun Suomen mestaruus 1968.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty. Häkärinteet, Hankasalmi (laskettelukeskus, jossa on 12 rinnettä ja viisi hissiä; Häkkinen ei omista kyseistä yritystä).

Lähteet. Huttunen Sasha. ”Häkä” osaa yhä yllättää. [www]. [Julkaistu 17.1.2012, klo 20.10]. [Viitattu 13.8.2013]. www.iltalehti.fi/talviurheilu/2012011715089682_tl.shtml ; Kares Yrjö. ”Kuvat auton katolta vain välähdyksiä todellisen suksilla kiitäjän elämästä”. [PDF]. [Viitattu 13.8.2013]. www.aamulehti.fi/extrakuvat/kalevi_hakkinen.pdf ; Pänkäläinen Anna-Leena. ”Rakkaudesta urheiluun”. [www]. [Julkaistu 2008]. [Viitattu 13.8.2013]. www.tosimies-lehti.fi/juttu408_3.html ; Raevuori Antero. Urheilu 2000 (2), toimittanut Antero Raevuori, Antti O. Arponen ja Matti Hannus. WSOY, Porvoo 1996; Raevuori Antero. Urheilu 2000 (4), toimittanut Antero Raevuori, Antti O. Arponen ja Matti Hannus. WSOY, Porvoo 1996; Soukola Timo. Kalevi Häkkinen. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu, Studia Biographica 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1997. [www]. [Julkaistu 28.2.2001]. [Viitattu 9.8.2013]. www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1824/

Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 6382 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry