Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Aaltonen, Rauno (1938–)

Ralliautoilun Euroopan mestari, ajoturvallisuuskouluttaja, ekonomi

Rauno Aaltonen oli ensimmäinen suomalainen ralliautoilun huipulla. ”Ralliprofessorina” tunnettu Aaltonen saavutti Euroopan mestaruuden 1965. Hän on kilpaillut yli 100 maassa erilaisilla moottoriajoneuvoilla ja toiminut myös huipputason ajoturvallisuuskouluttaja. Ansioistaan hänelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.


Rauno Aaltonen syntyi 7. tammikuuta 1938 Turussa maineikkaan moottoriurheilijan August Aaltosen perheeseen. Rauno aloitti kilpailu-uransa 1951. Ensimmäisen kilpailunsa hän ajoi moottoriveneellä 13-vuotiaana ja oli kahta vuotta myöhemmin moottoriveneilyn Suomen mestari. Aaltonen siirtyi moottoripyöriin 1954 ja voitti heti ensimmäisellä kaudellaan Suomen mestaruuden alle 350-kuutioisten maarata-ajon SM-sarjassa. Samana vuonna hän voitti speedwayn joukkuemestaruuden ja ajoi speedway-maajoukkueessa. Lisäksi Aaltonen voitti 125-kuutioisten motocross-osakilpailun Leningradissa (nyk. Pietari) 200 000 katsojan edessä 1956.

Rauno Aaltosen ura alkoi todenteolla Mercedes Benzin tarjottua hänelle ammattilaissopimusta 1961. Samana vuonna hän osallistui ensimmäisen kerran Spa-Sofia-Liege -ralliin ja sijoittui Euroopan ”Safarissa”, 7000 km pitkässä koettelemuksessa, neljänneksi. Ennen sopimusta Aaltonen oli jopa harkinnut uransa lopettamista huonosti sujuneen Ruotsin rallin jälkeen. Hän yritti 1962 valloittaa Spa-Sofia-Liegeä englantilaisen BMC-tallin riveissä. Aaltonen nousikin rallin johtoon, mutta joutui keskeyttämään Zagrebissa, kun hänen aikakorttinsa varastettiin. Seuraavana vuonna (1963) Aaltonen johti reilusti, mutta joutui keskeyttämään Dolomiiteilla Italiassa. Aaltosen Austin Healey oli lähellä syöksyä rotkoon ohjausvarren petettyä. Auto jäi keikkumaan pohjastaan kuilun partaalle. Ulosajossa ja sen jälkiseurauksissa oli suuren onnettomuuden ainekset, miehet pääsivät vaivoin ulos romuttuneesta autosta. Miehet kävivät lopulta väsyneinä nukkumaan. Herättyään Aaltonen huomasi olevansa noin 1.5 metriä kapealla kielekkeellä, josta oli noin 200 metrin pudotus alaspäin!

Aaltonen oli 1964 varustautunut kaikkeen. Kartanlukijana kisassa toimi englantilainen Tony Ambrose. Reitti kulki Belgiasta Saksaan, josta siirryttiin Itävaltaan, Italiaan ja Jugoslaviaan. Entisen Jugoslavian alueelta ajettiin Bulgariaan, mistä tultiin takaisin samaa reittiä. Aaltoselle pitkät yhtäjaksoiset kilpailut sopivat: koko ajan täytyi ajaa niin kovaa, kuin laitteet antoivat myöten. Austin Healey oli 900 kiloa painava kilpa-auto, jonka kolmilitrainen moottori oli uskomattoman tehokas ja vääntävä. Auton alusta oli kuitenkin liian kova, pyörät eivät pysyneet tarpeeksi maassa kiihdytyksissä. Ralli alkoi Saksan autobahneilta, mutta pääosin ajettiin hiekkateitä. Aaltonen oikaisi poliisin estelyistä huolimatta tietyömaan lävitse; puhelinyhteydet olivat niin huonot, että tieto tästä ei ehtinyt kisaorganisaatiolle ajoissa. Aaltonen oli ajanut nautiskellen jo 56 minuutin johdon, mutta alkoi väsyä ja käski kartanlukijansa ratin taakse. Ambrose osoitti taitonsa paahtamalla mukulakiviteitä kohti Belgradia noin 240 kilometrin tuntivauhtia. Vauhtia hidasti aamuruuhka: jugoslavialaiset lähtivät hevoskärryillään töihin jo klo 03.00 aamuyöstä.

Bulgarian Sofiassa, rallin ainoalla taukopaikalla, kuljettajakaksikko sai vain tunnin lepoa. Kilpailuorganisaation toiminta oli kaukana 2000-luvun tarkasta organisoimisesta viranomaisverkkoineen. Puhelinyhteys ei toiminut ja Aaltonen ei voinut varata hotellihuonetta etukäteen. Hän ei kuitenkaan tästä lannistunut vaan marssi suoraan kilpailijoille määrättyyn hotelliin ja availi eri kerrosten ovia, kunnes löysi vapaan huoneen. Tunnin unien jälkeen matka jatkui. Kartanlukija Ambrose oli rättiväsynyt ja nukahti autoon. Miehen pää huojui edestakaisin, Aaltonen pelkäsi kartturin satuttavan töyssyissä päänsä ja sitoi sen hinausköydellä kiinni penkkiin. Hän otti kartan itselleen ja luki sitä samalla kun jatkoi matkaa kohti seuraavaa kohdetta. Ambrosen herättyä hän hieroi silmiään hetken, otti kartan Aaltoselta ja jatkoi ohjeiden antamista kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Viimeinen ja ratkaiseva osuus rallista oli Itävallan ja Italian välillä oleva Stelvio. Vaikealla reitillä ajettiin jopa 48 perättäistä hiusneulaa. Auton jarrut olivat kovilla. Healey kesti rääkin loppuun saakka ja maalilippu odotti parivaljakkoa Liégessä Belgiassa. Rättiväsynyt Aaltonen muisti hetken loppuikänsä. Tästä voitosta alkoi Aaltosen voittokulku ralliammattilaisena. Kilpailijalle ruutulipun heilahdus on Aaltosen mukaan ”oikeastaan surullinen hetki”, koska siihen päättyy kilpailijoiden nautinto ja alkaa järjestäjien juhla. Turkulainen oli kilpailussa murskaavan ylivoimainen. Kahdeksan tunnin aikarajan maaliin ehti hänen lisäkseen vain saksalainen Mercedes kuljettaja, aiempi tallitoveri Eugen Böhringer, joka tunnettiin MM-ralleissa asvalttispesialistina. Jotta palkintorahat maaliin päässeille saatiin jaettua, aikaa jouduttiin lisäämään kahdella tunnilla. Aaltonen voitti rallin viime hetkellä, sillä 1965 Spa-Sofia-Liegeä ei enää ajettu Euroopan lisääntyneen turismin takia. Aaltonen voitti myös Euroopan mestaruuden 1965. Ainoan, mutta kovan vastuksen tarjosi toinen suomalaisässä, Timo Mäkinen.

Myös Safari-rallista tuli Aaltosen uraa määritellyt koettelemus. Hän osallistui ankaraan seikkailuun 23 kertaa, viimeisen kerran viimeisellä kaudellaan 1989. Voittoa hän ei koskaan saavuttanut, toisia sijoja kertyi kuusi kappaletta. Muissa ralleissa voittoja sen sijaan tuli. Aaltonen voitti esimerkiksi Jyväskylän suurajot 1961, Monte Carlon 1967 ja 1969, RAC-rallin 1965, Tulppaani rallin, Saksan rallin, Geneven rallin, Puolan rallin, Tshekkoslovakian rallin, Coupe des Alpes’n ja radalla muun muassa Span 24 tunnin ajon. Safari-rallin luokkavoitto tuli 1969. Arvostetuimpana kilpailunaan Aaltonen pitää kuitenkin Spa-Sofia-Liége -rallin voittoa 1964. Urallaan hänet tunnettiin rehtinä, vaatimattomana ja toverillisena ajajana, jonka ajo oli ennen kaikkea taktista, mutta myös teknistä ja vauhdillisesti tasapainoista. Aaltonen sai 1970 pikakomennuksen Datsunin rattiin RAC-ralliin. Hän sijoittui kahdeksanneksi jarruongelmaisella ja aliohjautuvalla autollaan. Sähkeen mukaan auto oli ”hidas, mutta vahva”. Mekaanikkojen ahkeruus ja sisukkuus saivat kiitosta ralliprofessorilta. Hän ajoi Datsunilla myös Korsika-rallissa ilman mainittavaa tulosta.

Ralliuransa jälkeen Aaltonen siirtyi turvallisuuskouluttajaksi. Hän vetää ajo-opetuskouluja Keski-Euroopassa ja toimii muun muassa terrorisminvastaisen ajokoulutuksen opettajana ministereiden ja liike-elämän johtajien autonkuljettajille. Työkiireidensä lomassa Aaltonen on ajanut myös Euroopassa erittäin suosittua historiallisten autojen EM-ratakilpailusarjaa – luonnollisesti hän on voittanut siinäkin. Rauno Aaltonen on nimitetty ralliautoilun Hall of Fameen. Hän harrastaa moottori- ja purjelentoa, valokuvausta sekä kilpapurjehdusta.

Aaltonen oli 2011 legendaarisen Mini Cooperin perinteitä jatkaneen Mini-tallin vieraana Jyväskylän Neste Rallyssä. Hän kommentoi Mini-kuljettajien kilpailua rallin MM-sarjaa pyörittävälle WRC-organisaatiolle. Aaltosen mukaan rallin ajamisessa on paljolti kyse psykologiasta. Tilanteet tulevat niin nopeasti, että keskittymisen on pysyttävä kasassa koko rallin ajan.

Rauno Aaltonen voitti lähes kolme vuosikymmentä kestäneellä ammattiurallaan kaikki keskeiset rallit lukuun ottamatta Safari-rallia. Lisäksi hän on voittanut ainoana suomalaisena Suomen mestaruuden moottoriveneilyssä, ralliautoilussa ja moottoripyöräilyssä.


Liiteosio

Rauno August Aaltonen S 7.1.1938 Turku. V moottoriurheiluyrittäjä August Aaltonen, äidistä ei ole tietoja.

Rauno Aaltosen isä toi speedway-moottoripyöräilyn Suomeen 1940-luvun lopulla, ja perusti oman kilpatallinsa. Talli tarjosi rakentamiaan moottoripyöriä myös ulkopuolisten käyttöön. Myöhemmin August Aaltonen rakensi myös kilpaveneitä ja –autoja.

Aaltonen Motorsportin pääkouluttajana toimii Raunon poika, Tino Aaltonen. Hän on entinen kilpa-autoilija, joka menestyi kilpaurallaan ratakilpailuissa. Hän perusti 1991 Aaltonen Motorsportin kilpatallikseen. Aaltonen Motorsportin valmistamat autot olivat erittäin kysyttyjä ja niiden joukossa oli sekä Suomen että Euroopan huippukalustoa.

Ura. Ekonomi. Ammattiralliautoilija, ajo-opettaja, ajoturvallisuuskouluttaja.

Luottamustoimet. Lontoon Motor-Clubin varapresidentti; Tshekkoslovakian Mini Friends Clubin presidentti.

Ansiomerkit. Viikko-sanomien äänestyksessä ”Suosituin suomalainen” 1965; Suomen paras urheilija äänestyksissä: toinen 1965, viides 1967, paras urheiluautoilija 1965, Varsinais-Suomen paras urheilija ja urheiluautoilija 1967; Moottori-lehden haarikka-palkinto 1961, 1963 ja 1965. italialaisen Motor-lehden äänestyksessä maailman 10. paras moottoriurheilija 1964; Rally Hall of Fame 2013. AKK-Motorsport ry:n kultainen ansiolevyke; Suomen Autourheilijoiden Liitto ry:n kultainen kilpailijamerkki n:o 1; Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi; Suomen Moottoriliiton kultainen mestariajajamerkki.

Tuotanto. Aja oikein liikenteessä. Weilin + Göös, Helsinki 1967; Ajamisen taito. Osuuspankkien keskusliitto, Helsinki 1986; Flying Finn 2008, Rauno Aaltonen, (Esa Illoisen kanssa). AKK Sports, Vantaa 2008.

Urheilusaavutukset. Voitot Saabilla Teekkari-, Hanki- ja 500-ralleista sekä Mercedes Benzillä Jyväskylän suurajoista 1961 (sittemmin voittanut viisi kertaa peräkkäin Teekkari-rallin); Jyväskylän Suurajoissa: voitto (1961), toinen (1965), kolmas (1963, 1964 ja 1966); voitto Ranskan alppirallista 1963; Monte Carlossa kolmas 1963 (Ambrose), 1968 (Liddon) ja 1972 (Todt), toinen sija 1966 hylättiin; voitto Spa-Sofia-Liegestä 1964; Spa-Franchorchampsin yleiskilpailun toinen sija BMW 1800:lla Länsi-Saksan Huber Hahnen kanssa 1964; voitot Puolan, RAC-, Geneve-, Tshekkoslovakian- ja Unkarin ralleista 1965; voitto Bathurst Gallaher-500 ajosta englantilaisen Robert Holdenin kanssa 1966; seitsemäs RAC-rallissa 1966; kolmas Lontoo-Mexico -rallissa (Liddon) 1968; kahdeksas RAC-rallissa Datsunilla 1970; toinen Akropolis-rallissa 1973. Rata-ajossa yleiskilpailu tai luokkavoittoja ja menestystä muun muassa Spa-Franchorchamps 24 tunnin ajossa, Australian Bathurstissa kuuden tunnin ajossa, Brands Hatchin ja Nürburgringin kuuden tunnin ajossa, Sebringin 12 tunnin ajossa.

Muita moottoriurheilusaavutuksia: moottoriveneilyn Suomen mestari 1953; moottoripyöräilyssä alle 350-kuutioisten maarata-ajon Suomen mestari 1954; speedwayn SM-joukkuemestaruus ja ajoi speedway-maajoukkueessa 1954; 125-kuutioisten motocross-osakilpailun voitto 1956 Leningradissa (nyk. Pietari) 200 000 katsojan edessä; TT-ajossa Ducatilla alle 125-kuutioisten mestari 1957─58.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty: –

Lähteet. Backman Jari. ”Kolme uutta jäsentä Rally Hall of Fameen”. [www]. [Julkaistu 21.1.2013]. [Viit. 3.9.2013]. http://www.nesteoilrallyfinland.fi/uutiset/35781.aspx ; Friman Jussi. Rauno Aaltonen – lentävä ralliprofessori. Artikkeli julkaistu Vauhdin maailmassa 4/1989; Ojanen Eero. Rauno Aaltonen. Artikkeli teoksessa Kilpakenttien sankarit 1. Toimittanut Eero Ojanen. Tammi, Helsinki 1992; Ei tekijää, Voittajat kautta aikojen, Neste Oil Rally Finland. [www]. [Viitattu 3.9.2013]. http://www.nesteoilrallyfinland.fi/historia/voittajatkauttaaikojen/ ; Ei tekijää. Q&A: Rauno Aaltonen. [www]. [Julkaistu 5.8.2011]. [Viit. 3.9.2013]. http://www.wrc.com/news/features/qa-rauno-aaltonen/?fid=15138 ; Ei kirjoittajaa. Aaltonen Motorsport – 3 sukupolvea moottoriurheilua. [www]. [Viit. 24.12.2013]. http://www.aaltonenmotorsport.com/historia/3-sukupolvea-moottoriurheilua ; Rantala Risto, Siukonen Markku. Urheilumme kasvot 5. Oy Scandia-kirjat Ab Otava. Keuruu 1976; Toivonen Pekka. Elämäni kisa… Artikkeli julkaistu Vauhdin maailmassa 12/1993; Laine Simo EW. ja Bishop Hugh W. Ruotsin ralli Brittein saarilla. Artikkeli RAC-rallista julkaistu Vauhdin maailmassa 1/1970; Aaltonen Rauno. Terveisiä Rauno Aaltoselta, Rauno Aaltosen kilpailukolumni. Julkaistu Vauhdin maailmassa 1/1970.

Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 7135 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry