Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Wilskman, Ivar (1854–1932)

Voimistelunopettaja, voimistelun ja terveydenhoidon tarkastaja

Ivar Wilskman vaikutti monipuolisella toiminnallaan ratkaisevasti suomalaisen liikuntakulttuurin, ja erityisesti voimistelu- ja urheiluliikkeen syntyyn, ja kehitykseen aina 1870-luvulta 1920-luvulle. Paitsi työssään voimistelunopettajana ja kouluhallituksen voimisteluntarkastajana, Wilskman osoitti tarmokkuuttaan myös monien terveys- ja voimisteluoppaiden kirjoittajana, suomenkielisen urheilulehdistön perustajana (Suomen Urheilulehti 1898) ja järjestötehtävissä. Hänen ansionsa urheiluliikkeessä liittyvät nimenomaan valistuskirjallisuuden julkaisemiseen, ja tätä kautta urheilijain moraalin kohottamisen ja terveyden vaalimiseen.


Ivar Wilskman syntyi Etelä-Pohjanmaalla 1854 Töysän kappalaisen Carl Magnus Wilskmanin perheeseen. Isän kuoltua varhain poikaa tukivat sukulaiset ja hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan ruotsalaisesta lyseosta 1874. Yliopistossa hän luki aluksi matematiikkaa ja fysiikkaa, mutta ryhtyi niiden ohella harjoittamaan voimistelua. Hän pääsi vuonna 1877 yliopiston voimistelulaitoksen yliopettajan, Viktor Heikelin apulaiseksi ja suoritti voimistelunopettajatutkinnon 1886. Vuodesta 1875 aina vuoteen 1918 Wilskman opetti voimistelua Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa.

Heikelin kaavamaiseen, teline-, sauva- ja järjestysliikkeisiin perustuvaan, voimistelujärjestelmään Wilskman lisäsi vapaampia urheilulajeja, jotka hänen mielestään vahvistivat ”sukupolvien kiroukselle” eli ”rodulliselle” rappeutumiselle alttiita nuorison kehoja täsmällisiä ja yksipuolisia liikkeitä monipuolisemmin. Syksyllä uitiin, talvella laskettiin mäkeä ja keväällä lyötiin palloa, varttuneemmille opetettiin kuulantyöntöä ja keihäänheittoa – lajeja, jotka vahvistivat rintakehää, sydäntä ja hengityselimiä. Wilskmanin omaperäinen oppi oli, että juuri niiden kehitys ja vahvistaminen olivat urheilijalle ja voimistelijalle ensisijaisia. Se oli keskeinen sanoma hänen julkaisemissaan urheilun ja voimistelun käsikirjoissa, joissa hän myös opasti oppilaitaan uusiin, ulkomailta Suomeen rantautuviin urheilulajeihin. Tosin hän vastusti kaikkia liian ”repäiseviä” tai muuten ylirasittavia kilpailulajeja, kuten maratonjuoksua.

Wilskman oli aktiivisesti mukana uusien urheiluseurojen, kuten Suomen Lyseoiden Urheilijoiden (1899) ja Akateemisen Urheiluseuran (1903) perustamisessa. Vuonna 1900 hän oli kokoamassa ensimmäistä suomenkielistä voimistelu- ja urheiluliittoa, joka ei, päinvastoin kuin vuonna 1906 samoin Wilskmanin johdolla perustettu SVUL, ollut kilpaurheiluliitto, vaan sen ohjelmistossa korostui urheilun sijasta voimistelu. Urheilun, jonka hänen mielestään olisi pitänyt olla iloista leikkiä ja kisailua, Wilksman näki turmeltuneen Suomessakin ”ennätystehtailuksi”. Vaikka hän johti Suomen joukkueen Lontoon olympialaisiin (1908), Pihkalan ja kumppanien SVUL:ssa ajaman, yksilön suoritusta korostavan kilpaurheilun vastustajana hän vetäytyi urheiluliikkeestä 1914.

Wilskman oli käännynnäinen siinä mielessä, että ruotsinkielisestä ympäristöstä tulleena hän vaihtoi kielensä ruotsista suomeen, opettihan hän suomenkielisessä koulussa. 1880-luvulle tultaessa hänestä oli kasvanut toimelias suomalaisuuden kannattaja, mutta ei niinkään kielikiistassa, mihin hän otti maltillisen kannan, vaan hän tähtäsi suomalaisen ”kansanrodun” jalostamiseen ja sen ”elinvoiman” kasvattamiseen fyysisten harjoitusten avulla – tietopuolisen opetuksen kustannuksella. Wilskmanin käsityksen mukaan vain näin vahvistuneet suomalaiset voivat säilyä voimakkaampien kansojen (germaanien ja slaavien) rinnalla ja antaa panoksensa ihmiskunnan ”edistykseen”. Siirtyessään 1913 kouluvoimistelun tarkastustehtäviin Wilskman jätti perustamalleen Suomen Urheilulehdelle testamenttinsa ilmoittaen ryhtyvänsä toden teolla taistelemaan nuorison moraalista ja fyysista rappiota vastaan. Kansalaissota tuotti hänelle valtavan pettymyksen: merkittävä osa Suomen kansasta oli ”vajonnut turmeluksen syövereihin”. Komitea, jossa hänen lisäkseen istuivat 1919 muun muassa Klaus U. Suomela ja Lauri Pihkala, päätyi ehdottamaan, että koulu-urheilun ja voimistelun oli vastaisuudessa palveltava kansan ”puolustuskykyisyyttä” – armeijaan oli saatava terveitä, ryhdikkäitä ja erityisesti kurinalaisuuteen tottuneita nuoria. Urheilu ja voimistelu oli nähtävä välineinä kansan kurinpalautukseen ja harjoituksena puolustusvalmiuteen mahdollista ulkoista vihollista vastaan. Uransa loppupuolella Wilskman toimi pääasiassa asiantuntijatehtävissä, muun muassa valtion voimistelu- ja urheilulautakunnan ensimmäisenä puheenjohtajana 1920─1926. Suomen urheilun ”isäksikin” mainittu Ivar Wilskman kuoli Helsingissä 1932.


Liiteosio

Ivar Edvard Wilskman S 26.2.1854 Töysä, K 10.4.1932 Helsinki. V kappalainen Carl Magnus Wilskman ja Helena Sofia Alcenius.

Ura. Ylioppilas 1874; voimistelunopettajan tutkinto 1886. Helsingin Suomalaisen Alkeisopiston (vsta 1887 Suomalaisen Normaalilyseon) voimistelunopettaja 1875─94, kollega 1894─14, lehtori 1914─18; Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen aliopettaja 1877─13; kouluhallituksen voimistelun ja terveydenhoidon tarkastaja 1914─26.

Suomen Urheilulehden perustaja 1898, päätoimittaja ja kustantaja 1898─08.

Luottamustoimet. Perustanut ensimmäisen suomenkielisen urheiluseuran, Helsingin Alkeisopiston Turnarit (vsta 1887 Suomalaisen Normaalilyseon turnarit) 1878, Ylioppilasvoimistelijat 1891, Suomen Lyseoiden Urheilijat 1899 ja Akateemisen Urheiluseuran 1903; perustamassa Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoa (SVUL) 1900 ja 1906, ensimmäinen puheenjohtaja 1900 ja 1906─14; Suomen olympiajoukkueen johtaja Lontoossa 1908; palkintotuomari Tukholman olympiakisoissa 1912; valtion urheilu- ja voimistelulautakunnan puheenjohtaja 1920─26.

Ansiomerkit. Professorin arvo 1920. Ruotsin kuninkaallinen muistomitali ja diplomi olympiakisojen johdosta 1912; Pietarin hygieenisen näyttelyn kunniadiplomi 1913; SVUL:n kunniajäsen, kunniapuheenjohtaja 1914; kolmentoista urheiluseuran kunniajäsen.

Tuotanto. Terveys: Om gymnastikens inflytande på vår helsa och utveckling. Hälsovårdsföreningens flygskrifter 7. Folkupplysningssällskapet, Helsingfors 1893; Lärobok i hälsovård för skolornas behov. Tillsammans med Arne Palmén. Söderström, Helsingfors 1919, 1925 och 1929.

Woimistelun waikutuksesta terweyteemme ja kehitykseemme. Kansanvalistus-seura, Helsinki 1894; Varttuuko kansamme ruumiillisesti vai veltostuuko se? 1901; Raittius urheilijan kannalta arvosteltuna. Raittiuden ystävät, Helsinki 1904 ja 1910; Terveys ja tarmo. Ruumiinhoidon ohjeita miehille. Yrjö Weilin & Kumpp. o.y., Helsinki 1910; Terveyden opas nuorille voimailijoille. Yrjö Weilin, Helsinki 1910 (sekä Kirja, Helsinki 1917); Kilpailun merkityksestä ruumiillisessa kasvatuksessa. 1913; Terveysoppi kouluja varten (yhdessä Arne Palménin kanssa). Otava, Helsinki 1923 ja 1931; Miehen tarmo, sotilaskunto ja huumausaineet. WSOY, Porvoo 1924 ja 1926.

Urheilun historia: Voimisteluolot Skandinaviassa. Tekijä, Helsinki 1909; Kertomus Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton toiminnasta vuonna 1911. SVUL, Helsinki 1912; Muistelmiani voimistelu- ja voimailuelämämme alkuajoilta. Otava, Helsinki 1929.

Voimistelu- ja urheiluoppaat: Handbok i gymnastik för folk- och elementarskolor. O. W. Backman, Kuopio 1896; Handledning i hemgymnastik med jernstaf/järnstaf. G. W. Edlund, Helsingfors 1887 och 1891; Handbok i gymnastik. Avsedd för lärare i gymnastik för gossar i privatskolor, mellan- och folkskolor. Söderström, Helsingfors 1919.

Neuvoja kotivoimistelussa rautasauvalla. Edlund, Helsinki 1888 ja 1891; Voimistelun käsikirja kansa- ja alkeiskouluja varten. O. W. Backman, Kuopio 1896 (sekä G. W. Edlund, Helsinki 1901, 1906 ja 1913); Palloleikkejä. WSOY, Porvoo 1903; 50 pyramiidikuvaa. Yrjö Weilin, Helsinki 1909.

Toimittanut: Idrotten i Finland i början af tjugonde seklet 1. Gymnastik och allmän idrott. Helios, Helsingfors 1904; Idrotten i Finland i början af tjugonde seklet 2. Jakt, hundsport, skjutkonst, fiske. Helios, Helsingfors 1905; Idrotten i Finland i början af tjugonde seklet 3. Cykelsport, hästsport, vinteridrott. Helios, Helsingfors 1906; Idrotten i Finland i början af tjugonde seklet 4. Vattensport, turistsport, motorsport. Helios, Helsingfors 1906; Idrotten i Finland i början af tjugonde seklet. Helios, Helsingfors 1904─1906.

Esimerkkejä laskuopin alalta kansakouluja varten. 1. vihko. Kokonaiset luvut. G.W. Edlund, Helsinki 1896; Esimerkkejä laskuopin alalta. Edellinen osa. Kokonaiset luvut, murto- ja desimaaliluvut. G. W. Edlund, Helsinki 1890 ja 1905; Esimerkkejä laskuopin alalta. Jälkimmäinen osa. Verranto-oppiin perustuvia laskutoimituksia. Edlund, Helsinki 1890, 1897 ja 1910; Esimerkkejä laskuopin alalta. Osa 2. Verranto-oppiin perustuvia laskutoimituksia. Edlund, Helsinki 1890, 1900 ja 1903; Suomen urheilut XX:n vuosisadan alkuvuosina. Yrjö Weilin, Helsinki 1907.

Tilastot: Tilastollisia tietoja Suomen koulunuorison ruumiillisesta kehityksestä 1. Poikien kasvutilastoa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1916; Tilastollisia tietoja Suomen koulunuorison ruumiillisesta kehityksestä 2. Tyttöjen ja naisten kasvutilastoa. Otava, Helsinki 1920; Tilastollisia tietoja Suomen kansan ruumiillisesta kehityksestä 3. Miesten kasvutilastoa. Otava, Helsinki 1922.

Kääntänyt: Ruotsalais-suomalainen voimistelu-sanasto = Svensk-finsk gymnastik-terminologi. Edlund, Helsinki 1887; Heikel, Viktor. Kotivoimistelua ”Palestron” nimisellä telineellä. WSOY, Porvoo 1891; Idrott och alkohol. Bemyndigad översättning från andra finska upplagan av Einar Spjut. Svenska Nykterhetsförlaget, Stockholm 1912.

J. E. Bergroth’in alkeiskurssi geometriassa. Uudestaan toim. E. J. Mellberg. G. V. Edlund, Helsinki 1885; Segerstedt, Albrekt Julius. Mittausopin alkeet kansakouluja, teknillisiä sunnuntai- ja iltakouluja sekä wasta-alkaavia varten metri-järjestelmän mukaan. Edlund, Helsinki 1887; Mellberg, E. J. Fysiikan alkeet. Edlund, Helsinki 1888; Algebran oppikirja. Toim. August Ramsay. WS, Porvoo 1890; Ramsay, August. Tasannes-trigonometriian oppikirja. WSOY, Porvoo 1891; Segerstedt, Albrekt Julius. Mittausopin alkeet kansakouluja ja vasta-alkajia varten. Neljännestä normaalipainoksesta suomentanut Ivar Wilskman. Edlund, Helsinki 1900.

Matematiikka: Öfningsexempel till aritmetiken. Förra delen. Hela tal, bråk och decimaltal. Edlund, Helsingfors 1890; Öfningsexempel till aritmetiken. Senare delen. Räknesätt, som grunda sig på proportionsläran. G. W. Edlund, Helsingfors 1890, 1902 och 1910; Öfningsexempel till aritmetiken. Del 1. Hela tal, bråk och decimaltal. G. W. Edlund, Helsingfors 1890; Öfningsexempel till aritmetiken för folkskolornas behof. Häft 1.Hela tal. G. W. Edlund, Helsingfors 1896; Öfningsexempel till aritmetiken för folkskolornas behof. Häft 2. Sorter. G. W. Edlund, Helsingfors 1896; Öfningsexempel till aritmetiken för folkskolornas behof. Häft 3. Vanliga bråk. G. W. Edlund, Helsingfors 1896; Öfningsexempel till aritmetiken för folkskolornas behof. Häft 4. Desimaltal. G. W. Edlund, Helsingfors 1896; Öfningsexempel till aritmetiken för folkskolornas behof. Häft. 1. Hela tal. G. W. Edlund, Helsingfors 1902; Öfningsexempel till aritmetiken för folkskolornas behof. Häft. 4. Decimaltal. G. W. Edlund, Helsingfors 1902; Öfningsexempel till aritmetiken för folkskolornas behof. Första häftet. Hela tal. G. W. Edlund, Helsingfors 1909; Öfningsexempel till aritmetiken för folkskolornas behof. Andra häftet. Sorter. G. W. Edlund, Helsingfors 1907; Öfningsexempel till aritmetiken för folkskolornas behof. Tredje häftet. Vanliga bråk. G. W. Edlund, Helsingfors 1911; Öfningsexempel till aritmetiken för folkskolornas behof. H. 4. Decimaltal. G. W. Edlund, Helsingfors 1916; Övningsexempel till aritmetiken 2. Räknesätt, som grunda sig på proportionsläran. G. W. Edlund, Helsingfors 1918.

Esimerkkejä laskuopin alalta. Osa 1. Kokonaiset luvut, murto- ja desimaaliluvut. Edlund, Helsinki 1890 ja 1905; Esimerkkejä laskuopin alalta kansakouluja varten. 1 vihko. Kokonaiset luvut. G. W. Edlund’in kustannus, Helsinki 1904, 1909 ja 1917; Esimerkkejä laskuopin alalta kansakouluja varten. 2 vihko. A. Laatuluvut ja B. Kokonaisten lukujen jaollisuus. G. W. Edlund, Helsinki 1896, 1902 ja 1907; Esimerkkejä laskuopin alalta kansakouluja varten. 3 vihko. Tavalliset murtoluvut. Edlund, Helsinki 1896; Esimerkkejä laskuopin alalta kansakouluja varten. 4 vihko. Desimaaliluvut. Edlund, Helsinki 1896; Esimerkkejä laskuopin alalta. Jälkimmäinen osa. Verranto-oppiin perustuvia laskutoimituksia. G. W. Edlund, Helsinki 1903.

Muu: Suomalaisen talonpojan elämänwaiheet. Kertonut tosielämän pohjalla Suomalainen Talonpoika Suutarla, Zefanias. Söderström, Porwoossa 1898. Sisältää myös (nidottu yhteen): Neuvoja kotivoimistelussa rautasauvalla (kirjoittanut Ivar Wilskman). Toinen parannettu painos. Edlund, Helsinki 1891.

Urheilusaavutukset: –

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit. Veistokset: Risto Saalasti, Suomen urheilun isä, 1990, Töysä. Mitalit: Alpo Sailo, 1929.

Henkilön mukaan nimetty. Suomen Urheilun ansioristit ja -mitalit 1947 (jaetaan Wilskmanin syntymäpäivänä 26. helmikuuta); Wilskmanintie, Töysä; postimerkki 1954.

Lähteet. Halmesvirta, Anssi. Kansan elinvoimaa kokoamassa. Ivar Wilskmanin voimistelun ja ruumiinhoidon ideologiaa 1870─1920. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 1995. Toim. Arto Nevala. Suomen urheiluhistoriallinen seura, Helsinki 1995; Suomela Klaus U. Ivar Wilskman. Suomen urheilun isä. Suomen Urheiluakatemian julkaisusarja 1. Valistus, Helsinki 1954; Hentilä Seppo. Wilskman, Ivar. Suomen kansallisbiografia 10. Trana-Österman. Toimituskunta: Matti Klinge (päätoimittaja) et al. Toimituspäällikkö Aulikki Litzen (1993─2002). Studia biographica 3:10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007. Myös verkkojulkaisuna www.kansallisbiografia.fi/kb/

Kirjoittaja(t): Anssi Halmesvirta

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 3941 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry