Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Römpötti, Kalevi (1917–2003)

Everstiluutnantti, puolustusvoimien liikuntakasvatustoimiston päällikkö, valmentaja, urheilujohtaja

Kalevi Römpötin ansiot valmentajana ja sotilasurheilun kehittäjänä ovat merkittävät. Römpötti loi uransa etenkin puolustusvoimien liikuntakasvatuksen johtajana ja hänet muistetaan myös Lahden urheilujoukkojen ideoijana. Hänen ajatuksensa doping-testien lakkauttamisesta herättivät kuitenkin ristiriitaisia tunteita. Ansioistaan Römpötille on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.


Everstiluutnantti Kalevi Römpötti syntyi Viipurissa 29. huhtikuuta 1917. Hän harrasti nuoruusvuosinaan muun muassa yleisurheilua, uintia, pesäpalloa ja jääpalloa. Myös sotilas- ja suojeluskuntatehtävät kiinnostivat ilmeisesti nuorta Römpöttiä. Hän muisteli myöhemmin, että ”poikia kiinnosti suojeluskunnissa ampumakoulutus ja sotilaspuku, sillä partiotoiminta ei kyennyt olemaan riittävän haasteellista murrosikäisille pojille”. Suuremmissa kaupungeissa ja etenkin Etelä-Pohjanmaalla suojeluskuntiin perustettiin 1920-luvulta lähtien ns. oravakomppanioita, joihin 13─16 –vuotiailla pojilla oli mahdollisuus liittyä ja myöhemmin pojille järjestettiin myös urheilukilpailuja.

Römpötti kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin reaalikoulusta 1938. Kadettiupseeriksi hän valmistui Merisotakoulusta 1946 ja voimistelunopettajaksi Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta kahta vuotta myöhemmin. Römpötti toimi lukuisissa eri urheilulajeissa valmentajana ja joukkueiden johtajana. Oslossa 1949 käyty Pohjola-USA –ottelu oli nuorelle valmentajalle hänen omien sanojensa mukaan suuri elämys. Siellä Römpötti tapasi monia Lontoon olympiakisojen voittajia ja ME-miehiä. Tästä lähtikin eräällä tavalla alkuun merkittävä ura erilaisissa urheilun valmennus- ja johtotehtävissä.

Kapteeni Kalevi Römpötti nimitettiin 1952 puolustusvoimien liikuntakasvatusohjaajaksi. Hän jatkoi opintojaan Asla-Fullbright -stipendiaattina Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa 1955─1956 tehden juoksun askelpituutta ja rytmiä koskevia tutkimuksia. Tutkijamatkalta palattuaan Römpötti otti kantaa arvosteluun, joka koski varusmiesurheilijoiden kilpailulomakieltoja. Useat urheilijat suhtautuivat tuolloin kielteisesti puolustusvoimiin juuri siksi, ettei siellä ollut kunnollisia harjoitusmahdollisuuksia kilpaurheilijoille. Römpötti laati syksyllä 1956 Pääesikunnalle laajan esityksen tarvittavista kehittämistoimenpiteistä. Hänen ehdotuksensa sisälsi suunnitelmia urheilu-upseerien ja –aliupseerien kouluttamisesta, liikuntakasvatusohjesäännön laatimisesta, lähitaistelukoulutuksen ja esteratojen kehittämisestä, taistelu-uintikoulutuksen aloittamisesta, opetusfilmin kuvaamisesta, kuntotestien käynnistämisestä sekä vaatimuksen erillisen liikuntakasvatustoimiston ja urheilukomppanian perustamisesta. Römpötin esitys ei tuottanut tulosta, mutta hän uudisti esityksensä seuraavana vuonna ja ehdotti, että varusmiesurheilijoita varten perustetaan kesäurheilukomppania Uudenmaan Jääkäripataljoonaan ja talviurheilukomppania Pohjois-Savon Prikaatiin Kuopioon.

Pääesikunta tyrmäsi jälleen esityksen, mutta Römpötti ei luovuttanut. Hän piti asiaa vireillä ja toi sitä esiin muun muassa Kansainvälisen sotilasurheiluliiton (Conseil International du Sport Militaire, CISM:n) mestaruuskilpailuista laadittujen matkaraporttien yhteydessä. Römpötti toimi puolustusvoimien urheilujoukkueiden johtajana, valmentaja ja huoltajana lukuisissa Kansainvälisen sotilasurheiluliiton kisoissa.

Kuntotestien suhteen Römpötti toimi oma-aloitteisesti ja arvioi myöhemmin, että puolustusvoimat oli kuntomittauksen uranuurtajia Suomessa. Fyysisen kunnon testaaminen sai alkunsa puolustusvoimissa Römpötin ja ilmavoimien lääkärin, Martti Karvosen, yhteistyöstä 1957─1964. Karvonen laati Römpötin pyynnöstä ohjelman Sotakorkeakoulun oppilaiden kuntokokeeksi.

Myös urheilukomppania asia eteni, kun presidentti Kekkonen jyrähti lähettämällä 1962 ns. myllykirjeen, joka muutti Pääesikunnan asennoitumista asiaan. Kenraali Simelius asetti ns. kenraalikomitean pohtimaan puolustusvoimien liikuntakasvatusta ja sen uudistamista. Komitean sihteeriksi nimitettiin Kalevi Römpötti. Komitean laatimien esitysten perusteella Pääesikunnan koulutusosastoon määrättiin 1963 perustettavaksi liikuntakasvatustoimisto sekä Karjalan Jääkäripataljoonaan, Rannikkojääkäripataljoonaan, Uudenmaan Jääkäripataljoonaan ja Uudenmaan Rakuunapataljoonaan urheilujoukkueet.

Tuolloin kokeiluorganisaationa toimineen liikuntakasvatustoimiston päällikkönä aloittanut Kalevi Römpötti on katsonut vuosien 1963─1966 olleen monessa suhteessa merkityksellisiä puolustusvoimien liikuntakasvatustoiminnan kehittymiselle. Systemaattista valmennusta puolustusvoimien piirissä oli ollut aiemminkin, mutta se oli keskittynyt lähinnä kantahenkilökunnan ja kadettien pariin. Uudistusten myötä puolustusvoimien valmennustoiminta sai aivan toisenlaiset ulottuvuudet: huippu-urheilijoille tarjoutui mahdollisuus suorittaa varusmiespalveluksensa urheilullisesti kehittävässä koulutusohjelmassa. Virallisesti uuteen organisaatiomalliin siirryttiin 1966. Puolustusvoimien komentajina tuolloin toimineilla Sakari Simeliuksella ja Yrjö Keinosella oli myös tärkeä osansa uudistuksissa, esimerkiksi Suomen liittyessä Kansainvälisen sotilasurheiluliiton jäseneksi. Nykyään Lahdessa toimiva Urheilukoulu on sittemmin Kajaaniin ja Santahaminaan perustettujen urheilukomppanijoiden perinteiden jatkaja.

Kalevi Römpötillä oli merkittävä rooli myös Suomen Sotilasurheiluliiton perustamisessa. Ajatus Sotilasurheiluliitosta oli tullut esille ensimmäisen kerran 1953, mutta asia ei edennyt tämän pidemmälle. Römpötti piti kuitenkin ideaa esillä ja hankki 1960-luvun aikana tietoutta muista maista. Sotilasurheiluliiton perustamista vauhditti vähitellen yleinen myönteinen suhtautuminen urheiluun puolustusvoimissa. Römpötti nimitettiin asiaa valmistelevaan komiteaan ja Sotilasurheiluliiton perustava kokous pidettiin 1968, kun varuskuntiin oli sitä ennen annettu kehotus vapaaehtoisten urheiluseurojen perustamisesta. Näihin seuroihin saivat kuulua niin varusmiehet kuin kantahenkilökuntakin. Uuden liiton ohjenuorana oli suunnata liikuntaharrastukset sellaisiin urheilulajeihin, jotka eivät muuten kuuluneet puolustusvoimien toimintaan.

Varusmiesten liikuntakoulutuksen lajivalikoimassa siirryttiin 1970-luvulla yhä enemmän yksilölajeista joukkuelajeihin. Pallopeleistä tuli suosittuja ja armeijan perinteinen liikuntamuoto, voimistelu, katosi ohjelmasta lähes tyystin. Puolustusvoimat on yksi Suomen suurimmista liikuntaorganisaatioista ja everstiluutnantti Kalevi Römpötin laatimassa liikuntakoulutuskäskyssä 1977 todettiin, että puolustusvoimien liikuntakoulutuksen päätavoitteena tuli olla henkilökunnan ja varusmiesten liikunnallinen aktivoiminen ja pysyvän liikuntaharrastuksen herättäminen. Siksi kaikessa liikuntakoulutuksessa tuli käskyn mukaan korostaa myönteisen ja innostavan ilmapiirin luomista.

Puolustusvoimien liikuntakasvatusohjaajana 1952 aloittanut ja liikuntakasvatustoimiston päälliköksi 1963 nimitetty everstiluutnantti Kalevi Römpötti siirtyi reserviin 1977. Samana vuonna hänelle luovutettiin suurmestariluokan kuntomerkki nro 2 – ensimmäisen sai presidentti Kekkonen.

Kalevi Römpötin vaikutus suomalaisessa liikuntaelämässä ei suinkaan päättynyt tähän. Vuoden 1982 liikuntakoulutuskäskyssä puututtiin ensimmäistä kertaa suoraan myös reserviläisten liikuntakoulutukseen. Asiaa oli valmisteltu jo 1964 lähtien, jolloin Römpötti laati ensimmäisen ehdotuksensa sodanajan puolustusvoimien liikuntakoulutussuunnittelun aloittamiseksi.

Römpötti vaikutti aktiivisesti myös siviiliurheilussa. Hän toimi esimerkiksi Suomen Urheiluliiton aluevalmentajana (1948─1953), Helsingin voimistelulaitoksen yleisurheiluopettajana (1953─1970) ja 10-ottelijain valmentajana Helsingin olympialaisissa. Römpötti kuului Suomen Nykyaikainen 5-ottelu Liiton ampumahiihtovaliokuntaan, joka perustettiin 1957. Suomen Hiihtoliitto ei halunnut uutta urheilumuotoa alaisuuteensa. Myöhemmin hän toimi Suomen Ampumahiihtoliiton hallituksen jäsenenä ja oli kahdesti Suomen joukkueen johtajana lajin MM-kisoissa (1961 ja 1970).

Kalevi Römpötti ja myöhemmin hänen seuraajansa Kauko Palvalin kuuluivat Olympiakomitean valmennusvaliokuntaan. Puolustusvoimien paikka annettiin kuitenkin 1980-luvun puolivälissä suomalaisen urheiluelämän eheyttämispyrkimyksiin liittyen TUL:n edustajalle.

Kalevi Römpötillä oli useita luottamustehtäviä siviilipuolella. Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) hallituksessa hän toimi 1959─1962 ja 1970─1973. Römpötti kuului 1960-luvun alussa LTS:n työvaliokunnan ”aivoriiheksi” perustettuun toimitusosastoon, josta käytettiin puolileikkisästi nimitystä ”nuoret vihaiset miehet”. Lisänimi johtui siitä, että toimitusosaston jäsenet olivat tyytymättömiä muun muassa voimistelunopettajien koulutuksen yksipuolisuuteen, liikuntakasvatuksen sisältöön ja urheilutoiminnan yleiseen tilaan.

Toimitusosasto esitti seuran hallitukselle julkaisutoiminnan tehostamista ja omaa lehteä. Toimitusosasto saikin tehtäväkseen toimittaa ja julkaista näytenumeron. Römpötti kirjoitti siihen artikkelin ”Nykynuorison fyysinen kvaliteetti”. Kokemukset tästä kokeilusta arvioitiin niin hyviksi, että lehteä päätettiin ryhtyä julkaisemaan. Stadion-lehti syntyi 1963 ja sen jatkajana on toiminut Liikunta & Tiede.

Römpötti kirjoitti lukuisia liikuntaan liittyviä artikkeleita koskien muun muassa dopingia. Yleisestä linjasta poiketen hän kannatti dopingin sallimista. Römpötti kyseenalaisti urheilijoiden itsemääräämisoikeuden ja tasa-arvon toteutumisen, koska esimerkiksi taiteen puolella vastaavia rajoituksia suorituskykyä parantavien aineiden käytöstä ei ollut. Dopingia on pidetty keinotekoisena tulosparannuksena ja siten epämoraalisena. Römpötti kysyi yleisesti missä menevät sallittujen ja ei-sallittujen keinojen rajat: olisiko keinohedelmöitys kiellettävä; tai esimerkiksi puudutuspiikit, koska niiden avulla loukkaantunut urheilija pystyi parantamaan senhetkistä suorituskykyään jopa terveytensä kustannuksella. Römpötti koki myös rangaistukset epäyhtenäisiksi esimerkiksi urheiluväkivallan ja dopingin suhteen – rangaistusten ankaruuden perusteella muiden vahingoittaminen tuntui olevan hyväksyttävämpää. Römpötin mielestä tapaturmat ja väkivalta olivat moninkertaisesti suurempi ongelma urheilussa kuin doping. Lisäksi Römpötti piti tutkijoihin viitaten dopingin haittavaikutuksia terveydelle liioiteltuina, ja johtuvan pääasiassa siitä, että näitä aineita ei voinut laillisesti käyttää lääkärin valvonnassa. Römpötti perusteli dopingin sallimista lopuksi sillä, että sodankäynnissä turvaudutaan joka tapauksessa suorituskykyä parantaviin aineisiin ja niiden sallimisella rauhanajan urheilussa saataisiin arvokasta, puolustusvoimia palvelevaa, tietoa. Hänen mielipiteensä aiheuttivat ymmärrettävästi myös vastineita, joissa dopingin käytön ehdotonta kieltämistä kannatettiin.

Everstiluutnantti Kalevi Römpötillä on ollut keskeinen rooli urheilun edistämisessä niin kilpaurheilun kuin kansalaisten liikuntaharrastusten kannalta tarkastellen. Puolustusvoimien liikuntakasvatuksen suunnittelun sekä järjestö- ja valmennustoiminnan lisäksi, hän julkaisi yleisurheilun tekniikkaa, taktiikkaa ja harjoittelua koskevia artikkeleita sekä urheilun psykologiaa, fysiologiaa ja liikuntatieteitä käsitteleviä artikkeleja. Römpötti avusti alan ulkomaisia ammattijulkaisuja ja esitelmöi koulutustilaisuuksissa sekä ulkomaisissa kongresseissa. Hän oli mukana myös erilaisissa tutkimus- ja opetuselokuvaprojekteissa.

Santahaminan urheilukomppanian perinneyhdistys ideoi Kalevi Römpötti –mitalin, jota valmistettiin kultaisena ja pronssisena. Näin haluttiin kunnioittaa hänen elämäntyötään. Kullattu mitali nro 1 ojennettiin Kalevi Römpötille tämän 80-vuotisjuhlissa 1997.


Liiteosio

Kalevi Römpötti S 29.4.1917 Viipuri K 1.1.2003 Espoo. Vanhemmista ei tietoja. Veli, Ilmari Römpötti, on voittanut muun muassa SM-mitaleita aitajuoksussa.

Ura. Ylioppilas Viipurin Reaalikoulusta 1938; kadettiupseeri Merisotakoulusta 1946 ja voimistelunopettajaksi Helsingin yliopiston voimistelulaitoksesta 1948; Asla-Fullbright-stipiendiaattina Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa 1955─56 tehden juoksun askelpituutta ja rytmiä koskevia tutkimuksia. Opintomatka Ranskan puolustusvoimiin.

Suomen Urheiluliiton (SUL) aluevalmentajana 1948─53; Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen yleisurheiluopettajana 1953─70; Puolustuslaitoksen liikuntakasvatusohjaajana 1953─63; Pääesikunnan liikuntakasvatustoimiston päällikkönä 1963─77.

Luottamustoimet. CISM:n (Kansainvälisen sotilasurheiluliiton) Suomen valtuuskunnan johtaja 1962─, CISM:n akatemian jäsen 1963─, hallituksen jäsen ja III osaston puheenjohtaja 1967─; ITFCA:n (kansainvälinen valmentajajärjestö) jäsen 1956- ja sen kirjallisuusjaoston jäsen 1959─ ja hallituksen jäsen 1964─; ELLV:n (Europäicher Leichtatletiklehrerverband – Euroopan yleisurheiluvalmentajayhdistys) jäsen 1959─.

Olympiakomitean valmennusvaliokunnassa 1980-luvun puoliväliin saakka; Suomen Sotilasurheiluliiton perustaja 1968 ja hallituksen jäsen alusta alkaen; Nykyaikaisen 5-ottelun liiton hallituksen ja valtuuskunnan jäsen 1954─; SAUL:n hallituksen jäsen 1954─55; Liikuntatieteellisen Seuran hallituksen jäsen 1958─63 ja 1970─73; Suomen Ampumahiihtoliiton (SAHL) hallituksen jäsen vuosina 1960─65 ja 1968─; Kuntourheiluliiton neuvottelukunnan jäsen 1962─; SVUL:n tieteellisen valiokunnan jäsen 1968, ja urheilukoulutyöryhmän puheenjohtaja 1970─; Salamapalloliiton hallituksen jäsen 1970─; Suomen Urheiluopiston hallintoneuvoston jäsen 1971─. Leppävaaran Pyrinnön puheenjohtaja 1947.

Valmentajana USA-Pohjola –ottelussa 1949; Suomen Soutuliiton (SsoL; nyk. Suomen Melonta ja Soutuliitto) kuntovalmentajana 1954─55; 10-ottelijain valmentajana Helsingin olympialaisissa 1952; Suomen ampumahiihtojoukkueen johtajana MM-kilpailuissa 1961 ja 1970; Puolustusvoimain urheilujoukkueiden johtajana, valmentajana ja huoltajana lukuisissa CISM:n kisoissa sekä CISM:n kansainvälisen kehitysapukurssin johtajana ja opettajana Ghanassa Accrassa 1972. Osallistui useiden kansalaisjärjestöjen toimintaan sekä työiässä että eläkkeellä.

Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi; Suomen Urheilun hopeinen ansioristi; Suomen olympialainen ansiomitali; SHL:n hopeinen ansiolevyke; Suomen Kuntoliikuntaliiton standaari 106 (1977); suurmestariluokan kuntomerkki nro 2 (1977);

ViiU:n ansiomerkki; sveitsiläisen Ordo Constantini Magni –ritarikunnan risti.

Tuotanto. Näin juostaan voittoihin ja ennätyksiin, juoksujen taktiikka ja vauhdinjako. WSOY Urheiluoppaita 15. WSOY, Helsinki 1973; Suomen sotilasurheiluliitto, 20-vuotistaival 1968─1988. Suomen sotilasurheiluliitto, Helsinki / Gummerus, Jyväskylä 1988; Taistelujärjestöstä aatteelliseksi yhdistykseksi, Upseerit evp ry:n taival 1944─1992. Upseerit evp, Helsinki 1992.

Toimittanut: Häyhän suku. Koonnut Aarre Häyhä, toimittaneet Kalevi Römpötti et al. Häyhän sukuseura, Simpele / Gummerus, Jyväskylä 1991.

Römpötti julkaisi myös yleisurheilun tekniikkaa, taktiikkaa ja harjoittelua, urheilun psykologiaa ja fysiologiaa sekä liikuntatieteitä käsitteleviä artikkeleja, avusti alan ulkomaisia ammattijulkaisuja; esitelmöi koulutustilaisuuksissa ja ulkomaisissa kongresseissa.

Osallistunut filmeihin: Sotilaskunnon pohja, Suomi-Filmi Oy, 1958 (lyhyt urheiludokumentti); Aikuisten uimakoulu (1974), TV-ohjelma.

Urheilusaavutukset. Parhaat saavutukset ovat 1930-luvulta: 60 m 7,0 (1937). Viipurin oppikoulujen ennätys 200 metrin aidoissa. Lisäksi harrasti uintia, pesäpalloa ja jääpalloa.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty. Kalevi Römpötti –mitali (kultaisena ja pronssisena), kullattu mitali nro 1 ojennettiin Kalevi Römpötille tämän 80-vuotisjuhlissa 1997; Urheilukoululla Kalevi Römpötin perinnehuone (2003), johon on asetettu näytteille Römpötin Urheilukoululle testamenttaama 1000 niteen urheilukirjasto sekä mitalikokoelma.

Lähteet. Koskela Aarni. In Memoriam Kalevi Römpötti. Liikunta & Tiede 1/2003; Lammi Esko. Liike ja tuli. Urheilu maanpuolustuksen ja maanpuolustus urheilun tukena. Puolustusvoimat, Pääesikunta, Helsinki 2002; Levä Ilkka. Miksi dopingia pitää vastustaa? Teoksessa Kynäniekkoja, kivinyrkkejä, mäki-matteja. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2003. Toim. Heikki Roiko-Jokela ja Esa Sironen. Atena Kustannus, Jyväskylä 2003; Puolustusvoimien urheilujoukot 40 vuotta. Yhdysmies. Etelä-Karjalan maanpuolustusväen lehti 3/2003. Saatavana myös internetistä: www.ekres.net/images/stories/yhdysmies/ym_3.03_netti.pdf ; Römpötti Kalevi. Doping – elämää suurempi asia? Teoksessa Lajien synty. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2001─02. Toim. Heikki Roiko-Jokela ja Esa Sironen. Atena Kustannus, Jyväskylä 2002; Suunnistus ja yleisurheilu. Urheilumme kasvot 2. Vastaavat toimittajat Risto Rantala, Markku Siukonen ja Seppo Tukiainen. Kolmas painos. Skandia Kirjat, Jyväskylä 1974.

Kirjoittaja(t): Jyrki Talonen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 11 214 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry