Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Liitsola, Seppo (1933–2012)

Maajoukkuetason jääkiekkovalmentaja, voimistelunopettaja

A-maajoukkuepelaaja ja 12-kertainen SM-mitalisti Seppo Liitsola on eräs oman aikansa tärkeimmistä jääkiekkovaikuttajista. Valmentajana myöhemmin toimineen Liitsolan opeilla Suomi nousi taistelemaan arvokisamitaleista ja voitti yksittäisiä otteluita jääkiekon huippumaita vastaan. Ansioistaan Seppo Liitsolalle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi.


Seppo Liitsola syntyi 7. helmikuuta 1933 Tampereella. Hän oppi luistelemaan Tammelan kentällä ja aloitti jääkiekkouransa Ilves-Kissojen paidassa. Hän siirtyi 15-vuotiaana lyseolaisena TBK:hon, myöhempään Tapparaan. Liitsola edusti Tapparaa koko SM-sarjauransa, 13 kautta. Hän oli ainoana pelaajana mukana seuran 12:sta peräkkäisessä SM-mitalissa 1953─1964. Liitsola toimi Tapparassa pelaajavalmentajana 1963─1964. TBK:ta johti Harry Lindblad, joka alkoi ensimmäisenä maksaa pieniä palkkioita pelaajilleen. Lindbladista tuli myöhemmin Suomen Jääkiekkoliiton pitkäaikainen puheenjohtaja. Liitsolan pelaajaura oli päättyä 1955, kun hän mursi reisiluunsa MM-turnauksen ottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Hän toipui vammasta, mutta se ei ainakaan helpottanut Liitsolan mahdollisuuksia nousta maajoukkuepelaajaksi.

Liitsola aloitti valmennusuransa nuorten alle 19-vuotiaiden maajoukkueesta jo pelaajana. Hän valmensi nuorten maajoukkuetta 1956─1963 ja 1964─1969. Peliuran loputtua Liitsola siirtyi lahtelaisseura Upon Pallon päävalmentajaksi 1965. Paria vuotta myöhemmin (1967) Liitsola nosti Upon Pallon SM-sarjaan. Liitsolasta tuli Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja 1970. Ensimmäinen MM-turnaus Tukholmassa 1970 oli menestys. Tuolloin kuusi kisajoukkuetta pelasi kaksinkertaisen sarjan, 10-ottelua. Suomi voitti Ruotsin (3-1) ja Tshekkoslovakian (5-3), mutta hävisi katkerasti DDR:lle (3-4) pudoten mitaleilta. Tasoero kärkeen tuli kuitenkin selväksi. Tshekkoslovakialle myös hävittiin (9-1) ja Neuvostoliitto latoi yhden Suomen jääkiekkohistorian pahimmista tappioista (16-1), aiemman ja niukan 2-1 voittonsa suututtamana. Suomen tärkein pelaaja turnauksessa oli All-star kentälliseen valittu maalivahti Urpo Ylönen. Pelaajien laukaisutaito kehittyi, mutta pelihermo ei pitänyt; joukkue otti jäähyjä selvästi vastustajiaan enemmän.

Liitsolan valmennusuran huippuhetki oli 1971 Moskovan Izvestija turnaus, jossa Suomi voitti ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton punakoneen 3-1. Liitsola valmensi Suomen maajoukkuetta myös 1971 MM-kisoissa Sveitsin Bernissä. Suomi sijoittui neljänneksi päästen vain kahden pisteen päähän viimeisen mitalin vieneestä Ruotsista. Ratkaisuottelu Ruotsille hävittiin maalein 2-1 Lauri ”Leuka” Monosen otettua viiden minuutin jäähyn juuri ennen ottelun loppua. All Star kenttään valittiin tällä kertaa lahtelainen pankkivirkailija ja puolustaja Ilpo Koskela. Neuvostoliitto näytti jälleen tasoeron (10–1, 8-1) murskavoitoillaan.

Liitsola oli Suomen valmentajana myös 1972 MM-kisoissa Tshekkoslovakian Prahassa, jossa Suomi sijoittui tutusti neljänneksi. Kisat olivat Sapporon olympiajääkiekon takia välikisat, joihin vain oikeastaan isäntämaa satsasi. Suomi hävisi ennakkoon heikommaksi arvioidulle Sveitsille (2-3). Tulos budjetoitui kuitenkin voittamalla Ruotsi (5-4). Myös mestari Tshekkoslovakialle Suomi antoi kertaalleen tasaisen vastuksen (3-5). Neuvostoliitto jyräsi jälleen (10–2, 7-2) keskinäiset kohtaamiset. Kisojen parhaaksi maalivahdiksi valittiin Jorma Valtonen ja hyökkääjä Lauri Mononen oli pistepörssin kuudes (9+6).

Liitsola palasi penkin taakse 1975 Münchenin ja Düsseldorfin MM-kisoissa. Ensimmäisellä kierroksella kaatui sensaatiomaisesti Neuvostoliitto 5-2 ja USA 7-4. Ruotsi ja Tshekkoslovakia olivat kuitenkin Suomea parempia. Toisella kierroksella kaatui Ruotsi 2-1 ja loppusijoitukseksi tuli hieno neljäs sija. Tapparan puolustaja Pekka Marjamäki säväytti kisoissa tehden kuusi maalia 10 ottelussa.

Vuoden 1976 kisat pelattiin Puolassa Katowicessä. Tasapelejä nähtiin niin Puolaa (3-3, 5-5) kuin Länsi-Saksaa (4-4) vastaan, Ruotsia vastaan Suomi taisteli ansiokkaasti (3-4). Neuvostoliitolle hävittiin 1-8 ja Tshekkoslovakialle 1-7. Joukkuemäärää oli nostettu kahdeksaan. Joukkueet jaettiin kahteen ryhmään viiden ottelun jälkeen: Suomi sijoittui tutusti viidenneksi putoamissarjan ensimmäisellä sijallaan; joukkuetta heikensi viiden huippupelaajan siirtyminen Pohjois-Amerikan WHA-liigaan. Uudeksi tähdeksi nousi Porin Ässien hyökkääjä Tapio Koskinen, joka teki kymmenessä pelissä seitsemän maalia ja 11 pistettä.

Liitsolan valmennuskausi jatkoi ankarana tunnetun tshekkoslovakialaisvalmentaja Augustin (Gustav) Bubnikin aikaa: Suomi alkoi lähestyä hitaasti maailman kärkeä. Kuuluvaääninen ja vaativa Liitsola nosti Suomen vakavasti otettavaksi jääkiekkomaaksi. Menetelmällisesti kestävintä Liitsolan valmennustyössä oli videoanalyysin käyttöönotto. Nykyään videoiden käyttö on tarkentunut ja sen rinnalle on tullut pelin pilkkominen eri osa-alueisiin; esimerkiksi hyökkääminen ja puolustaminen eri tilanteissa tai pelaajien pelaaminen kiekollisena ja kiekottomana. Kovaotteinen ja -sanainen Liitsola myös perehtyi, ensimmäisten joukossa Suomessa, jääkiekkoon lajina syvällisesti ja ennen kaikkea tuloksellisesti. Hänen artikkelinsa jääkiekon pelaamisesta julkaistiin Urheilumme kasvot -teossarjassa. Lisäksi Liitsola kirjoitti raportteja maajoukkueen harjoittelusta ja ottelumatkoista.

Kovimpina saavutuksinaan Liitsola piti 1964 Suomen mestaruutta ja Upon Pallon nostamista SM-sarjaan. Liitsola harrasti valokuvausta ja pujottelua. Jatkoaika jääkiekkosivustolla Liitsolaa kuvataan tinkimättömäksi ja värikkääksi persoonaksi sekä erinomaiseksi taktikoksi.


Liiteosio

Seppo Liitsola S 7.2.1933 Tampere, K 18.7.2012 Espoo. Vanhemmista ei tietoja.

Ura. Voimistelunopettaja; jääkiekkovalmentaja; SVUL:n koulutuspäällikkö 1981─86; Suomen Jääkiekkoliiton valmennuspäällikkö.

Luottamustoimet. Suomen Jääkiekkoliiton liittohallituksessa 1968─70, valitsemisvaliokunnassa, koulutusvaliokunnan valmennusjaostossa.

Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansiomerkki; Suomen Jääkiekkoliiton hopeinen ansiomerkki; Suomen Jääkiekkoliiton leijona numero 39; Herrasmiespelaaja 1955.

Tuotanto. Jääkiekon kesäharjoittelu, (Lasse Heikkilän kanssa). Suomen Jääkiekkoliitto, Helsinki 1974; Jääkiekko, Artikkeli teoksessa Urheilumme kasvot 7. Urheiluvalmennus, Urheilutieteet (s. 200─238), toimittanut Risto Rantala, Markku Siukonen. Otava, Keuruu 1979; Jääkiekon valmentajakurssi C, (suunnittelu ja toteutus Pekka Vähätalon kanssa). Suomen Jääkiekkoliitto, Helsinki 1981; Voimaharjoittelu, Perusteet ja käytännön toteutus. (Jukka Viitasalon ja Jarkko Ranisen kanssa). Finntrainer, Jyväskylä 1985; A-valmentajatutkinto, Yleisosa, (Seppo Heinon ja Jukka Viitasalon kanssa; Liitsola myös toimittajana). SVUL, Helsinki 1986.

Toimittanut: Kantola Heikki, Vuorimaa Timo. A-valmentajatutkinto, Kestävyys. SVUL, Helsinki 1985; Rehunen Seppo. Doping kiitos ei, toimituskunta Risto Elovainio ja Seppo Liitsola. Kansallinen doping-toimikunta / Suomen Valtakunnan Urheiluliitto, Helsinki 1985.

Redaktion på svenska: Rehunen Seppo. Nej tack till doping, redaktionsråd Risto Elovainio och Seppo Liitsola. Nationella Dopingkommitten / Finlands Riksidrottsförbund, Helsingfors 1985; Tränarutbildning B, Allmän del, redaktionsråd Leena Jääskeläinen och Seppo Liitsola, redaktion och ombrytning Ritva Forslund. Finlands Svenska Centralidrottsförbund / Suomen Valtakunnan Urheiluliitto, Helsinki 1985.

Urheilusaavutukset. Pelaajana: TBK 1951─55, Tappara 1955─64; SM-sarjassa 169 ottelua; 76 maalia ja 60 syöttöä eli 136 pistettä. 98 jäähyminuuttia; kuusi kultamitalia TBK:ssa 1953─55 ja Tapparassa 1959, 1961 ja 1964; kolme hopeamitalia (1958, 1960, 1963) ja kolme pronssimitalia (1950, 1951). Suomen Cup 1957.

Yhdet jääkiekon MM-kisat Krefeldissä 1955; 14 A-maaottelua (tehot 5 + 0); kaksi B-maaottelua ja kaksi nuorten maaottelua.

SM-kultaa nuorten jalkapallossa Ilves-Kissoissa 1951. SM-hopeaa jalkapallossa Ilves-Kissoissa 1951.

Valmentajana: Upon Pallo 1964─69 (Lahti); HIFK (Helsinki) 1972─75; ETV-70 (München) 1980─81; SM-kulta 1974 (HIFK) ja kaksi hopeaa. A-maajoukkue 1970─72, 1974─76; 149 ottelua, joissa 52 voittoa, 10 tasapeliä ja 87 tappiota; viidet MM-kisat ja kahdet olympialaiset 1970─72, 1974─76.

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty: –

Lähteet. Mennander Ari, Porttila Jari, Saari Mauno. All Star Finland, Kaikkien aikojen joukkue. Otava, Keuruu 1995; Raevuori Antero. Urheilu 2000, 3, toimittanut Antero Raevuori, Antti O Arponen, Matti Hannus. WSOY, Porvoo 1995; Raevuori Antero. Urheilu 2000, 4, toimittanut Antero Raevuori, Antti O Arponen, Matti Hannus. WSOY, Porvoo 1996; Rantala Risto. Urheilumme kasvot 3, Palloilu, toimittanut Risto Rantala, Markku Siukonen, Seppo Tukiainen, (hakusana: Liitsola, Seppo, s. 416). Scandia-kirjat Oy, Jyväskylä / Otava, Keuruu 1976; Seppo Liitsolan kuolinuutinen (toimittajan nimeä ei ole mainittu). [Viitattu 12.8.2013]. www.jatkoaika.com/Uutiset/seppo-liitsola-kuollut/58430 ; Seppo Liitsolan kuolinuutinen (toimittajan nimeä ei ole mainittu). [Julkaistu 23.7.2012]. [Viitattu 12.8.2013]. www.iltasanomat.fi/mmkiekko/art-1288485914577.html ; Urheilukirjaston Tietopalvelu, Suomen Jääkiekkomuseo. [Viitattu 12.8.2013]. http://vapriikki.fi/jaakiekkomuseo/leijonat/liitsola.htm

Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 5203 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry