Kirjoittajakutsu vuosikirjaan 2018

Suomen urheiluhistoriallinen seura julkaisee jälleen vuosikirjan. Teokseen voi lähettää yleisesti urheiluhistoriaa käsitteleviä artikkeleita. Artikkelin on mahdollista kirjoittajan niin halutessa käydä […]

Lue lisää »

#ISHPESIntro

Have you been featured on our social media pages? We’re running a campaign to feature all of our members under […]

Lue lisää »

ISHPES Congress 2018

International Society for the History of Physical Education and Sport to be held in MÜNSTER, GERMANY, on July 18-21, 2018. […]

Lue lisää »

Näytä kaikki »

Levälahti, Kustaa (1882–1963)

Suojeluskunnan urheilujohtaja, Suomen Urheiluopiston johtaja, voimistelunopettaja, everstiluutnantti

K. E. Levälahti toimi kymmenen vuotta Suomen Urheiluopiston johtajana Vierumäellä ja johti Suomen olympiajoukkueita 1920- ja 1930-luvuilla. Levälahti oli aikansa merkittävimpiä urheiluvaikuttaja Lauri ”Tahko” Pihkalan ja Arvo Vartian ohella. Hän teki elämäntyönsä etenkin suojeluskunnassa. Ansioistaan K. E. Levälahdelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.


Kustaa Levälahti syntyi Rantasalmella 6. kesäkuuta 1882 suutari David Kämäräisen ja Klaara Maria Mullin perheeseen. Hän käytti aluksi sukunimeä Mulli. Levälahti harrasti jo nuorena voimistelua opettajansa komennossa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta 1903 ja valmistui Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta voimistelunopettajaksi 1906.

Levälahti toimi Lahden yhteiskoulun ja kansalaisopiston voimistelunopettajana 1907─1912. Hän perusti 1907 Lahden yhteiskouluun Voimistelu- ja Urheiluseuran. Seuran nuoret menestyivät hyvin paikallisissa kilpailuissa. Hän oli myös Lahden seudun nuorisoseurojen liiton sihteeri. Lahden vuosinaan Levälahti oli perustamassa SVUL:n Lahden piiriä, Lahden Ahkeraa ja Lahdelle leimallisesti tärkeää mäenlaskutoimintaa, kunnes muutti Joensuuhun 1912. Joensuussa Levälahti toimi kirjastonhoitajana ja yleisessä järjestöelämässä. Häntä on kuvattu aktiiviseksi, selkeäsanaiseksi, ehdottoman johdonmukaiseksi ja oikeudenmukaiseksi opettajaksi. Levälahti ei jäänyt sanattomaksi tukalassakaan paikassa.

Sisällissodassa Levälahti osallistui valkoisten puolella Vaskiveden, Hiirensillan ja Simolan taisteluihin sekä Tampereen valloitukseen. Sodan päätyttyä hän oli Joensuussa suojeluskuntain yliesikunnan liikuntakasvatusosaston päällikkönä, kunnes 1920 hänet ylennettiin suojeluskunnan yliesikuntaan osastopäälliköksi, 1930 Helsingin piirin päälliköksi ja 1935 puolustusvoimiin yliesikunnan sotilastarkastajaksi. Levälahti yleni tasaisesti urallaan everstiluutnantiksi 1932. Samaan aikaan hän meritoitui myös urheilujohtajana. Levälahti eteni 1923 voimisteluopettajain liiton puheenjohtajaksi ja lopulta voimisteluliiton puheenjohtajaksi 1938─1944. Hän toimi Suomen Olympiakomiteassa olympiajoukkueen ylijohtajana 1920, 1924, 1932 ja 1936. Ennen 1928 olympialaisia Levälahti väistyi hetkeksi tehtävästään hyvän ystävänsä eduksi. Työssään hän pyrki tuomaan sotilaallista järjestystä olympiajoukkueen toimintaan.

Toimiessaan yliesikunnassa ja SVUL:n organisaatioissa samanaikaisesti Levälahti nousi yhdeksi merkittävimmistä urheilujohtajista ja urheilun mielipidevaikuttajista. Levälahti otti kantaa muun muassa Lauri ”Tahko” Pihkalan keksimään pesäpalloon kirjoittamalla 1932 Urheilijan joulussa, että pesäpallo oli hyvä harrastus kouluille, suojeluskunnan poikaosastoille, siviiliseuroille ja naisille, mutta suojeluskuntalaiselle sopi paremmin jalkapallo. Levälahti perehtyi huippu-urheiluun ja sen organisaatioihin perinpohjaisesti Pohjoismaissa, Puolassa, Saksassa, Sveitsissä Tshekissä ja Unkarissa. Hän myös järjesti suomalaisurheilijoille kansainvälisiä kontakteja.

Levälahti oli mukana suunnittelemassa Vierumäelle Suomen Urheiluopistoa 1927 ja oli myöhemmin sen johtokunnassa kehittämässä toimintaa. Levälahti pukeutui ja käyttäytyi läpi ammattiuransa kuten sotilas. Hän vaati kuria alaisiltaan ja henkilökunnalta. SVUL:n puheenjohtajana 1982─1993 toimineen Jukka Uunilan mukaan Urheiluopistossa koulutus alkoi huomio-huudolla ja ruokalassa laulettiin ennen syömistä Vierumäen marssi. Myös oppi oli sotilaallisen kovaa: muun muassa uinnin käytännön kokeessa piti hypätä jäiseen veteen 10 metristä. Levälahden innoittamana perustettiin 1940 Suomen Liikuntaohjaajat ry. Seuran tarkoitus oli huolehtia jäsenistönsä jatkokoulutuksesta.

Urheiluopisto muutettiin sotasairaalaksi 1939─1945 puolustusvoimain kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Levälahti oli saanut talvisodassa käteensä vamman, mutta siirtyi silti puolustusministeriön komennuksella 1941 ulkoministeriöön, josta hänet määrättiin poikkeuksellisen haastavaan tehtävään: suomalaisen SS-pataljoonan yhdysupseeriksi Saksaan. SS-pataljoonaa tutkineen professori Mauno Jokipiin mukaan Levälahti oli rauhallisena, tasapuolisena, sovittelevana, mutta myös jämeränä henkilönä hyvin sopiva tehtäväänsä.

Levälahti johti Itä-Karjalan siirtoleiriä 1942─1943, jossa oli 20 000 venäläissiviiliä vankina. Hän palasi takaisin siviiliin 1944, ja Urheiluopiston sotasairaala lopetti toimintansa 1.10.1945. Sodan jälkeen Levälahti koulutti opistonjohtajana, taloudellisista vaikeuksista huolimatta, Urheiluopistossa liikunta-alan ammattilaisia, kunnes hän jäi eläkkeelle ja muutti Helsinkiin 1949.

Eläkepäivilläänkään Levälahti ei jättänyt urheilutoimia, vaan osallistui Helsingin olympialaisten valmistelutehtäviin 1952, vieraili useasti opistolla ja järjesti 1950 opistolle merkittävän, kahden miljoonan markan, maakiinteistölahjoituksen ystävältään Ville Kelolta. Hän osallistui myös asekätkentään; aseet toimitettiin Urheiluopistolta viranomaisille vasta 1990-luvun puolessavälissä.

Levälahti oli omana aikanaan yksi merkittävimpiä suomalaisia urheiluvaikuttajia. Hänen osuutensa Helsingin kesäolympialaisiin 1952 oli merkittävä ja Levälahden suhteet valtiovaltaan olivat keskeisiä Vierumäen Urheiluopiston kehittämiseksi. Puolustusvoimien liikuntakasvatustoimiston päällikkö Kalevi Römpötti arvioi K. E. Levälahtea ”jämäkäksi toiminnanmieheksi” ja organisaattoriksi.


Liiteosio

Kustaa Eemil Mulli sittemmin Levälahti S 6.6.1882 Rantasalmi, K 11.11.1963 Helsinki. V suutari David Kämäräinen ja Klaara Maria Mulli.

Ura. Ylioppilas Savonlinnan lyseosta 1903; voimistelunopettaja 1906; lääkintävoimistelija 1906; kadettikoulututkinto 1927.

Kajaanin yhteiskoulun opettaja 1906─07; Lahden yhteiskoulun ja kansanopiston johtaja 1907─12; Lyseon rehtori, kauppakoulun opettaja ja kaupungin kirjastonhoitaja Joensuussa 1913─20; Suojeluskuntain yliesikunnan liikuntakasvatuksen päällikkö 1920─30; Helsingin suojeluskuntapiirin piiripäällikkö 1931─34; Suomen Valkoisen Kaartin pataljoonan komentaja 1934─35; Yleisesikunnan toimistopäällikkö, sotilastarkastaja 1936─37; Suomen Palosuojeluyhdistyksen tarkastaja 1937─39; Suomen Urheiluopiston johtaja 1939─49.

Luottamustoimet. Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsen 1919─46; puheenjohtajana 1934─37; Suomen Olympiakomiteassa olympiajoukkueen ylijohtajana 1920, 1924, 1932 ja 1936; Suomen Olympiajoukkueen kapteeni 1920. Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) Lahden piirikunnan puheenjohtaja 1910─12; Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja 1913─14; 1917─20; SVUL:n liittohallitukseen 1921, SVUL:n voimistelujaoston puheenjohtaja 1921─26; SVUL:n puheenjohtaja 1926─27; Valtion urheilu- ja voimistelulautakunnan johdossa; Stadion säätiön edustajistossa; Voimistelunopettajainliiton puheenjohtaja 1938─46. Opintomatkoja Pohjoismaihin 1913─54, Keski-Eurooppaan 1913─55 ja Yhdysvaltoihin 1932. Joensuun suojeluskunnan päällikkö 1917─20; Heinolan maalaiskunnan valtuuston jäsen 1946─49.

Ansiomerkit. Vapaudenristi 2; Suomen Valkoisen Ruusun R II; Vapaudenmitali 1; Vapaussodan muistomitali; Talvisodan muistomitali; Jatkosodan muistomitali; Suomen Urheilun (liikuntakulttuurin ja urheilun) suuri ansioristi; suojeluskuntain ansioristi; Italian Kruunuristin ritari; Ruotsin Vaasa-risti; Saksan Kotkan R 1; Tanskan Danneborgin R 2; Viron Vapaudenristi 2; Latvian suojeluskunnan ansioristi. SVUL:n kunniajäsen.

Tuotanto. Tuoli voimistelun välineenä, S.n., Lahti 1909; Lahden seudun nuorisoseurojen liitto, kertomus toiminnasta 19 28/2 10─19 28/2 11, pöytäkirja kuluvan vuoden vuosikokouksesta, kirjoitelmia nuorisoseurojen lehdistä, [Lahden seudun nuorisoseurojen liitto], Lahti 1911; Voimistelusanasto sanoin ja kuvin 1, Järjestys-, vapaa- ja sauvaliikkeet, Otava, Helsinki 1925; Voimistelusanasto sanoin ja kuvin 2, Telineliikkeet, Otava, Helsinki 1926; Jokamiehen voimistelu, voimistelun käsikirja, Otava, Helsinki 1929; Suomen puolustusvoimat, toimittanut Felix Jonasson, WSOY, Porvoo 1930; Levä kertoo urheilumuistojaan, Karisto, Hämeenlinna 1944; Liikuntalaitteet, niiden suunnittelu, rakentaminen ja hoito, Karisto, Hämeenlinna 1951; Levä jatkaa urheilusta, muistelmia, mietteitä, arvostelua, Karisto, Hämeenlinna 1951.

Helsingin Voimistelijat 1926─1930, [Helsingin Voimistelijat], Helsinki 1930; Helsingin Voimistelijat r.y 1931─1935, S.n., Helsinki 1935; Helsingin Voimistelijat r.y. 1936─1940, [Helsingin Voimistelijat], Helsinki 1940; 35 vuotta työtä voimistelun hyväksi, katsaus Helsingin voimistelijat r.y:n toiminnan 35-vuotistaipaleeseen, Helsingin voimistelijat, Helsinki 1955; Helsingin Voimistelijat r.y. 1920─1960, Helsingin Voimistelijat, Helsinki 1960.

Toimittanut: Poika-kirja, Suojeluskuntain kustannus oy / S.n., Helsinki 1929, 1958.

Kääntänyt: Voimistelun vapaa- ja sauvaliikkeitä kouluja, koteja ja yhdistyksiä varten tauluihin järjestänyt Viktor Heikel, toisesta ruotsalaisesta painoksesta tekijän luvalla suomensi K. E. Levälahti. Karisto, Hämeenlinna 1909; Poikien ja tyttöjen liikennekirja, norjalaisesta alkuteoksesta mukaillen suom. K. E. Levälahti, runot suom. Reino Hirviseppä, WSOY, Porvoo 1955.

På svenska: Pojkarnas bok, red. av K. E. Levälahti, övers. av Teudor Grünn, Skyddskårernas förlagsab, Mänttä 1930; Finlands försvarsmakt, utg. Felix Jonasson, Borgå, WSOY 1931.

Urheilusaavutukset: –

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty: –

Lähteet. Kaikkonen Kari, Suomen urheiluopisto 80 vuotta, liikunnan edelläkävijänä. Suomen Urheiluopisto, Vierumäki 2007; Kulha Keijo K. Levälahti, Kustaa Eemil (1882─1963). Julkaistu 11.10.2005. Päivitetty 6.3.2008. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. SKS. [Viitattu 24.4.2013]. www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1897/; Vasara Erkki, Valkoisen Suomen urheilevat soturit, suojeluskuntajärjestön urheilu- ja kasvatustoiminta vuosina 1918─1939, Bibliotheca historica 23, Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1997.

Kirjoittaja(t): Aarni Virtanen & Heikki Roiko-Jokela

Julkaistu 20.12.2017

Artikkelitekstin pituus: 4953 merkkiä
Urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisu
Suomen urheiluhistoriallinen seura ry